Rentukoita jokirannassa tänään. Joki oli sama savinen jokinen kuin ennenkin.
Minulle tekee pahaa käsidesin haju ja kädet menivät rikki sen läträämisestä. Muutenkin tunnen elämän katoavuuden ja turhuuden kosketuksen. Corona kestää syksyyn ainakin, sanoi asiantuntija. Vähemmästäkin alkaa melankolia vaania.
Kadulla jonotimme ikkunakahvilan kahvia. Kaikki puiston penkit olivat varatut. Satoi rakeita ja autinko lämmitti. Kaikki on niin merkityksellistä jos osaa lukea merkkejä. Kirkon entinen kirkon rakastaja käveli vastaan. Moikkasin. Hän ei purskahtanut itkuun kuten se toinen Hansakorttelissa taannoin.
Siivosin eteisen korkeat portaat. Olen ruvennut pelkäämään portaita.
Rentukoiden keltainen on hyväksi sielulle.
No comments:
Post a Comment