Ylösnousemuksen ikoni.
Pääsiäinen jatkuu poikkeusoloissa. Sataa vettä ja lämmintäkin on. Jokipolun rinteessä kukkivat keltaiset kukat mättäänä. Ne kukkivat onneksi paikassa jonne ihmisen on hankala mennä häiritsemään. Kauneutta voi katsella, ottamatta itselleen.
Katselin rannan pajunsukuisia puita. Andei Tarkovski etsi talonsa pihalle hopeapoppelia. Onkohan Suomessa sellaisia puita.
Dostojevski puolestaan kirjoittaa muistiinpanoissaan Raskolnikovista "Estetiikan pelko on ensimmäinen osoitus voimattomuudesta."
Coronan jälkeinen aika, onnistuessaan on siunaukseksi ihmiskunnalle. Jos niin ei tapahdu, olemme hukassa. Rämmimme suossa ja mudassa ja edelleenkin olemme materian vankeja. Karanteenisuositukset ovat osoittaneet ettei ihminen oikeasti tarvitse kulutusta ollekseen ihminen.
Miten voivat asunnottomat ja narkkarit ja alkoholistit tällähetkellä. Kuka vie heille ruokaa ja asumuksen. Onko heille tilaa "majataloissa." Jokirannassa on ainakin kaksi taivasalla asuvaa ihmitä peittoineen.
No comments:
Post a Comment