Friday, January 24, 2020

Kapinen kettu ja muuta torielämää


Aamulla kapinen ja kurja kettu etsi epätoivoisesti ruokaa torilta. Sen häntä oli pelkkä rustoinen ruoto. Joku kauppias hälytti apua ja verkonheittäjät tulivat paikalle, kettu katosi kuin lampunhenki jonnekin.

Kettu on kuulemma vaikeasti kiinni saatava eläin. Se ei ole sellainen kuin kaukainen serkkunsa susi, joka alistuu kun niskasta painetaan. Ei kuitenkaan alfanaaras susi, jotain rotia sentään. Ehkä kettu meni monttuun kuolemaan. Se olisi vertauskuvallista näinä aikoina. Torimyyjä oli siivonnut, tai desinfioinut ketun jälkiä torilla


Katsoin ortodoksien uutta tiedotetta, siinä päätöksenteko lautakunnissa ja neuvostossa olivat samat nimet jo neljäkymmentä vuotta sitten. Homeinen tomu pöllähtää ilmoille, sanon minä. Sitten on nuo uudet,jotka on kelpuuttanut kirkkoherra kaartiinsa. Tunnelma on kuin muinaisessa rosvovaltiossa. Kuvan murtuma on Yliopistonkadun puoleisen kaariseinässä. Se kiipeää ylös kuten muutkon murtumat.

Kirkon murtumat syvenevät nykyään nopeammin kuin ennen ja uusia ilmaantuu. Naakat säkättävät, on kevät. Raekuuro oli pieksänyt torimyyjää, ostin häneltä multaporkkanoita ja komean juurisellerin.

Yksi vanha filosofi istui yksinään kirjapuodissa, heilutin kinnasta tervehdykseksi. Kaikki harmaantuvat. Jopa eläimet, kuten se kettu torilla.

Ettei totuus unohtuisi, vaikka elämmekin totuudenjälkeistä aikaa:


No comments: