Saturday, September 3, 2016

Loppuelämän projekti vai irvokas vanhuus

Yöllä heräsin johonkin kirkkaaseen valoon. Kadulla oli autoja valot päällä ja auton valot osuivat ikkunan vieressä olevaan peiliin. Ajattelin millaista elämäni olisi ollut jos olisin ollut jossakin muualla kuin Turussa eläessäni. Olisin tarvinnut kaksi todistajaa valtakirjaani, en keksinyt yhtään ihmistä keneltä pyytää nimeä. Turussa opin olemaan yksin. Meistä ei ole ollut hyötymisen aihetta kenellekään, joten olemme saanaat olla yksin ja rauhassa. Turussa ihmissuhteet kulkevat hyötyperiaatteella. Sitten ovat nämä kulttuurin kytkypiirit. Seurakuntien kuppikunnat ja muut sullemullepiirit.

Yksi elähtänyt runoilija rapsutteli nivusiaan ja katsoi merkittävästi kassatyttöön, tällä oli koulutus ammattiinsa eli miten sivuutat huomiota hakevan asiakkaan.

Kusipäiset perhetytöt, joita äiti oli kerran läpsäyttäyt poskelle (syystä), jota he eivät koskaan antaisi äidilleen anteeksi. Kaunansa ja traumansa kullakin. Heistä tulee vanhoina omaishoitajia. Uskon että kukaan vanhuksista ei haluaisi autettavksi ellei ole viimeinen pakko. Missä on arvokas vanhuus? Nykyään voi puhua irvokkaasta vanhuudesta monenkin kohdalla.

Tuntuu että kaikki vuorollaan, tai ainakin moni, joutuu omaishoitajaksi. Se on niin kauan hyvä, kunnes alkaa ilmetä uupumuksen aiheuttamia tappoja tai henkistä väkivaltaa ja perhe psykoosia.

Huomenna Turun ortodoksinen kirkko täyttää 170 vuotta. Se on Engelin Helmi. 1970-luvulla Turun demarit ja kokoomus olisi halunnut purkaa Engelin Helmen koska se oli keskeisellä tontilla torin reunassa. Voi vain arvata mitä siinä nyt tönöttäisi jos hanke olisi onnistunut. Nyt tontti on seurakunnan omistama. Vanha seurakuntalainen sanoi että Turun ortodoksisessa seurakunnassa on aina ollut kuppikunta klikkejä. On ollut suomenruotsalaisia, venäläisiä, karjalaisia ja suomalaisia. Vieläkin on erinäisiä pöytiä seurakuntasalissa. Varokaan istumasta väärään pöytään. Kuorolla on oma pöytänsä; he ovat aina olleet muden yläpuolella olevia vallankäyttäjiä. Jos pappi ei tanssinut heidän pillinsä mukaan, sai kohta lähteä. Jos kirkkokahvinkeittäjän pärstä ei ollut tarpeeksi kunnioittava niin potku perseeseen. Nykyistä tilannetta en tiedä, en ole halunnut enää tietää. Elämänsä voi pilata monella tavalla. En osallistu kirkkomme juhliin.

Lakkasin pilaamasta elämääni. Laskin yöllä mahdollista jäljellä olevaa elinaikaani. Jos kehittäisi projektin loppuelämäksi. Entisöisi rakennuksen hitaasti ja pieteetillä.




Kirkon viereisellä tontilla oli Turun yliopiston vanha päärakennut. Nyt siinä on muistolaatta ja Pohjola vakuutuksen talo. Minusta se oli brutaali teko.

No comments: