Friday, December 18, 2015

Viimeisellä junalla Suomeen 1917

Mieheni isä, Leo, täytti eilen 98 vuotta. Päivänsankari oli virkeä, muisti pelasi täysin ja muutenkin hän oli vilkas ja iloinen. Hän oli kutsunut kaikki lukuisat lapsensa kylään. Hän oli saanut ajokortin uusittua, läpäissyt kokeen, vain yksi oli mennyt väärin.

He tulivat Suomeen Pietarista 1917 viimeisellä junalla. Raja suljettiin sen jälkeen. Nikolai-isän veli Philip ei mahtunut junaan ja häntä ei sen koommin ole löydetty. Luultavasti teloitettiin ulkomaalaisena ja heitettiin yhteen lukemattomista joukkohaudoista.

Leolla on ollut pitkä ja tapahtumarikas elämä. Toivomme että hän olisi vielä muutaman vuoden keskuudessamme. Hän ei ehdi kyläilemään koska hänellä on niin paljon ajateltavaa, tutkittavaa ja tehtävää.

2 comments:

Ripsa said...

No niin. Ottakaa nyt ihmeessä joku mankan tapainen ja tallentakaa tarinoita! Ne ovat hirveän tärkeitä sitten myöhemmin, nuoremmillekin!

quijote said...

On jo haastateltukin. Leo toimii myös vaikeasti diabethestä sairastavan vaimonsa (75v) omaishoitajana. Heille on tarjottu Paraisten terveysyksikön huoneistoa mutta leo ei halua kun siellä ei ole autolle katosta. Asuvat nuorimman poikansa perheen kanssa isossa talossa nykyään. Hän ymmärtää myös naisten päälle...