Päivänkakkarat ovat harvinaisia nykyään, ainakin luonnossa. Kesä on nyt täällä ja sen huomaa kasvikunnassa. kaikki jotenkin rehottaa ja loistaa.
Anoppini osasi monen kukan ja kasvin nimen latinaksi. Minä en hallitse latinalaisia nimiä. Kauniita kukat ovat suomeksikin. Tämä kukkanen löytyy Pyhän Katariinan kirkon liepeiltä. oikaisimme hautausmaan kautta, siellä oli sopivan hiljaista ja viileää.
Kissankello on yksi suosikkini kukkien joukossa. Olen sinisten kukkien suosija kesäisin. Muistan vanhan legendan jossa kissalle laitettiin tämän nukkuessa sinien kellokukka kaulaan ja se varoitti hiiriä kävelevästä vaarasta.
Tätä kukkaa en tunnista. Ei liene luonnonkukka ollenkaan. Kaunis se silti on ja helppo medenhakijapörriäisille.
Koivun taimi hautausmaan aidan päällä. Sinnikäs puuntaimi kohottelee korkeuksiin, mutta riittääkö multa.
Tässä on herkkyyttä. En tiedä nimeään, mutta henkevä se on. Lopuksi vielä yksi urhea reppana:
Kesä jatkuu, jatkuu
No comments:
Post a Comment