Takiaisen tutkailua

Takiaisin kukan väri on aina kiehtonut minua. Joskus olen löytänyt mahtavan kokoisia kukkivia takiaisia. Niiden vieoletti on huikean kuulas ja syvä. Takianen on kaksivuotinen kasvi. Se on villivihannaes ja siitä syödään ensimmäisen vuoden juuret.

Jokaisella kukalla on kääntöpuolensa. Takiaispallo on viheliäinen sodankäynnin väline. Lapsena niitä heiteltiin. Hiuksissa ne olivat saksittavaa ainetta.

Takiainen on vahvan maan kasvi. Nämä olivat jokirannassa, rottapolun vieressä. Rottia ei ole näkynyt, ja hyvä niin. Tänään on ollut kummallinen sää. Ensin satoi rankasti ja oli pimeää kuin syksyllä. Sitten oli aurinkoa ja puolipilvistä. Oli kosteaa ja lämmintä. Onneksi tuuli kohtalaisesti ja tukaluus pakeni.

Linnut laulavat vielä, vaikka luulen niiden vaikenevn heinäkuun lopulla. Jos olisi maalla, olisi elämä monimuotoisempaa ja luonnonläheisempää.






Takiainen on syötävän kaunis villivihannea.