Meidän Herramme hyväntuulenlähettiläät keskuudessamme

Kaupan kassajonossa kukaan ei ollut huonolla tuulella eilen. Hyväntuulenlähettiläät olivat kaupoilla. Tarkoitan vammaisten lähiryhmää ja heidän ohjaajiaan. Nämä ihmiset loivat tapansa mukaan iloisen ja positiivisen ilmapiirin ja kaikki oli kivaa. Olen aina käyttänyt kehitysvammaisista ihmisistä sanontaa Meidän Herramme hyväntahdonlähettiläät keskuudessamme Kuulostaa melkein yhtä juhlalliselta kuin Korkeasti Pyhitetty kirkollisissa piireissä, mutta on inhimillisempi näin meidän kesken sanottuna.

Kerran hyvinä kirkollisina aikoinani menimme vammaisten kanssa Helsinkiin ja halusimme mennä tervehtimään Helsingin Metropoliitta Ambrosiusta. Muutamaa tuntia aikaisimmin, matkalla ollessamme, hänen sihteerinsä ilmoitti ettei Ambrosius voi ottaa meitä vastaan koska hänelle tuli muuta tekemistä. Vahinko, sillä hän olisi saanut paljon hyvää energiaa itselleen.

Aurinko oli huikean kirkas ja taivas oli sininen ja täynnä reikiä. Minusta tuntui että hyväsilmä katsoi taivaanreiästä lempeästi. Poika pyörätuolissa kysyi kassa-tädiltä: Osaatkos venäjää yhtään? Kassa-täti nauroi ja sanoi: Osaan paljon asioita, mutta venäjää en osaa. Poika sanoi: Olis syytä osata kohta. Hän oli tehnyt johtopäätöksiä uutisia kuunneltuaan.

Maailmallista politiikkaa ei pääse pakoon kukaan.