Rosvorantueen tarinoita XIII

Ennen kuin tie tuli, matkattiin moottoriveneillä maalikyliin eli kaupoille ja kirkkoon. Kyytiin otettiin kaikki jotka mahtuivat, ja joilla ei ollut moottorivenettä. Mummo Hannalla oli strategia kun hän kuuli että ukki suunnitteli kaupoille menoa: hänellä oli pussi valmiina naulakossa, pussissa oli peseytymisvälineet. Parempi kylämekko oli tarosalla kopattavaksi ja päälle laitettavaksi. Nämä miehet eivät pahemmin informoineet etukäteen, joten täytyi orjentoitua ja kuulostella.

Oli rosvokivi jolle monet ajoivat. Rosvokivi oli salakavala kari keskellä väylää. Kun vesi oli alhaalla, niin sen jokainen näki kiertää, mutta korkean veden aikaan se oli veden alainen ja tyrkyllä.

Myös hevosia vietiin saareen kesällä joutoajoiksi. Muistan miten kaksi venettä laitettiin vierekkäin sidottuina ja hevonen seisoi niissä matkan ajan. Hevonen seisoi täysin rauhallisesti koko matkan ajan, ja usein kävi niin että muutaman päivän päästä hevoset ilmaantuivat mantereelle ja juoksivat lujaa voimaa uhkuen.

Lehmät laidunsivat metsissä vapaina ja joskus kävi niin, että emäntä ei ollut ajoissa lypsypaikalla, lehmät luokkaantuivat ja menivät metsänpeittoon päiväkausiksi. Lehmät olivat konstikkaita ja itsepäisiä mikäli päivärutiini rikkoontui. Separaattorin torven alta otettiin kurria ja siinä oli kuohuva pinta. Lypsypaikalla tehtiin savus itikoiden ja kärpästen vuoksi. Lapset ajelivat vastoilla itikoita pois lehmästä jotta lypsäminen olisi helponpaa.

Heinätys oli kovaa hommaa. Heinäaikaan kaikki olivat tarpeellisia. Lapset kuljettivat kapulasäkkiä ja laittoivat heinäseipäisiin tappeja paikoilleen. Siinä oli yhteisöllisyyden tuntua.