Jarkko Laineen puistossa kevät odottaa kesää. Liikenteen humu kumisee hiljaisten hetkien lomassa.
Jarkko Laine ei kokenut vanhuutta. Tämä tuli mieleeni luettuani Eeva Kilven Kuolinsiivouksen. Se on ehdolla Jarkko Laine kirjallisuuspalkinnon arvoiseksi. Suosittelen kaikille ikään ja sukupuoleen katsomatta kyseistä kirjaa luettavaksi. Samoin kuin toinenkin ehdokas, Aki Ollikaisen Nälkävuosi, kuvaavat elämän perusasioita joista on selvittävä, oli aika ja tilanne mikä tahansa. Ihminen aloittaa kulkunsa kohti kuolemaa synnyttyään.
Kolmannen ehdokkaan, Jaakko Yli Juonikkan kirjaa en ole vielä lukenut.
Suomessa on kirjastoja vähemmän kuin koskaan ennen. Martin kirjastokin lopetettiin jokunen vuosi sitten. Mielestäni pitäisi kirjastojen lopettajien, poliitikkojen, nimet hakata kiveen kirjastojen seiniin, että näkisimme selvemmin ajan hengen. Kivi herättää mielikuvia: Aleksis Kivi, graniitti, ikuinen.
Olavinlinnan pihlaja kasvaa nuoren naisen sydämestä. Hänet oli legendan mukaan muurattu elävältä kiven sisään.
Jarkko Laineen pihlaja lienee juurensa upottanut syvälle Martin kaupunginosan maaperään. On sitä turhimmillekin puita istutettu.
No comments:
Post a Comment