Hiljaisesta talosta XI

Lasaruksen aamut jatkuvat. Eilen kävelimme joen jäällä ja kuuntelimme jään puhetta; rutinaa, pauketta ja kuminaa, joka syntyy kun jää halkeilee. Tällainen ilmiö on luonnollista keväällä. Aurinko todellakin loisti ja häikäisi lumesta heijastuessaan.

Koroisten valkoista ristiä oli töhritty punaisella tussilla. Ehkä tuhrijoilta puuttui paperia?

Lapsiperheitä oli liikkeellä. Yksi pieni poika oli löytänyt pitkän heinän. Ainakin kolme kertaa itseänsä pitemmän. Hän sanoi vievänsä sen kotiin.



Puutarhassani istun. Öljylamppu palaa.

Ei armasta, ei apulaista eikä tuttavaa.

Maailman vähäosaisten ja mahtavien sijaan

vain soinnukasta hyönteissurinaa.


Joseph Brodsky