Jörn Donnerin Mammutissa on kohta jossa Jörn D. lähtee Helsingin johtavien piirien kokkareilta ja miettii, että ovatko nuo hänen ystäviään, ja kenelle hän soittaisi yön kipeinpänä hetkenä kun tarvitsee apua. Hän toteaa että ainoa jonne soittaisi on hätänumero. Tunsin syvää myötätuntemusta.
Olen myös huvittunut ja ällistynyt Turun runoilijaelämästä. Huomenna on Förituvalla Sininen hämärä runotapahtuma tai pitäisikö sanoa jytky. Turku-Seuran perinnetapahtuma onkin ollut hyvin unelias kultainen salonki vuosia, joten toivon pölyjen lentävän.
Kaikki alkoi siitä kun Kristillinen kirjakauppa veti pois myynnistä Tapani Kinnusen viimeisimmän runokirjan. Sisältö oli kuulemma ristiriidassa kaupan ideologian kanssa. Miksi sitten moinen meteli? Luulen että kirjan myynti sai uutta puhtia.
Ei Marxilainen kirjakauppakaan myy ihan kaikkea. Minulle ei ole antipatioita kristillisiä kirjakauppoja, tai Marxilaisia, sen enempää kuin Tapani Kinnustakaan vastaan. Runoutta pitää aina kannustaa ja tukea. Antikristus hän kyllä ei ole. Ja Jeesuksen kanssa on turha kilpailla jostakin käsittämättömästä. (Minusta Jeesus oli aikansa lyyrikko ja lyhytprosaisti.)
Sami Liuhto on kuulemma vakavasti otettava runoilija ja hyvä ihminen. Näin sanoi henkilö joka oli lukenut hänen runojaan. Kannattaa Förituvassa kuunnella hänenkin runojaan.
On siellä kuulemma muitakin kirjailijoita puhumassa.
Taas yksi Lasaruksen aamu; kirkas valo ponkaisee lumipenkasta sisälle.
Pihan puussa esiintyvä orava tuntuu viihtyvän.
No comments:
Post a Comment