Taiteiden yön runotapahtumia Turussa

Iltapäivällä näin kauniin graniittikellon kirpparin ikkunassa. Kysyin myyjältä että mitä tuo kaunis kello maksaa? Hän kaivoi kellon esille ja sanoi: ei ole sekuntiviisaria. Sanoin etten välittänyt sekunneista, olen suurpiirteinen ihminen. Käykö se? Ei käynyt. Oli rikki. Jätin ostamatta, sillä en minä niin suurpiirteinen ole.



Kellosta en ottanut kuvaa. Jokikadun Autonomisen Kulttuurikeskuksen rakennustyömaalla ei rakenneta kulttuuria vaan kaupungin bruttokansantuotetta kohottavaa rakennusmassaa.



Sitten tallustelimme Taideslummin runotapahtumaan joka osoittautui parhaaksi kulttuuritapahtumaksi tänä iltana. Nuoret esittivät runojaan ilman paperia ja nuoruuden viattomuudella ja tuskallakin. Vettä satoi mutta telttakatos oli kotoisan kuivahko.

Kirjaston siistien runoilijoiden runomatinea oli särmätön ja yllätyksetön. Hyvää hyväksyttyä runoutta. Nämä runoilijat eivät heiluta anarkistilippua, saati vastusta vallitsevia oloja. Tämä ei tarkoita etteivätkö he olisi hyviä runoilijoita. ( Nyt olen liian ankara ja puolueellinen. Kyllä näistä särmää ja hauskuuttakin löytyy)
Sitä paitsi he hallitsevat esiintymisen. Tapahtuman piti olla kirjaston pihassa, mutta sadekuurot pakottivat studioon ja latisti samalla tunnelman. Studio ei välttämättä sovellu ihan kaikenlaisiin tapahtumiin. Rotundakin on parempi estradi runoilijoille mielestäni.

Alla kuvassa runoilija Olli-Pekka Tennilä oli saapunut Jyväskylästä lukemaan runojaan tulevasta kokoelmastaan. Muita osallistujia olivat Esa Hirvonen, Katariina Vuorinen, Ville Hytönen; pääesiintyjäksi voisi nostaa Juha Kulmalan, jonka kokoelma Emme ole Dodo voitti tänä vuonna Jarkko Laine - palkinnon. Tommi Parkko juoni tilaisuuden, (jolta loppui esitysaika kesken kaiken.)