Ilmassa on jo kuulautta ja tuulenvire saa viluiseksi. Taivas on sininen ja korkealla. Portsalaisen rautaportin kaltereiden välistä napattu kuva elokuun viimeisestä ruususta on niin lopullisen oloinen. Oikeasti ruusu tuli mieleeni kun luin pyhien elämäkertoja. Marttyyrikeisarinna Aleksandran tarina on lyhyt mutta ei vähäinen. Turun ortodoksinen kirkko on Pyhän marttyyrikeisarinna Aleksandran kirkko. Kirkko viettää 165-vuotisjuhlaa 3-4. 9. 2011. Juhla on kaikille avoin.
Tämä sähkökaappi taideteos kuuluu projektiin "sähkökaapit kauniimmiksi." Pienillä asioilla voi vaikuttaa viihtyvyyteen.
Lopuksi viimeisiä maininkeja Mansikkapaikan muistoista tänä kesänä kun kaikki oli niin lempeää ja kaunista, vaikka isovarpaan kynsi irtosikin rannan kivikoissa. Helvi Hämäläinen kirjoittaa kirjailijan ehdottomasta rehellisyydestä ja siitä miten kirjailijan ei pidä koskaan sortua miellyttämään kirjoittaessaan, tai kirjoittaa laskelmoitua romaania tai runoteosta.
Vapaus
Mitä minä himoitsen:
En leipää ihmisen kädestä.
Rajun vapauteni ruoskivaa tuulta,
erämaan raatelevaa leipää,
oman erämaani, jonka kuumaan hiekkaan vain
minun kynteni jälki painuu villisti.
Vapautta tahdon syödä,
en ihmisen kesyä leipää, joka vangitsee.
Helvi Hämäläinen, Valitut runot, WSOY 1987
No comments:
Post a Comment