Kautta aikojen suomessa on juostu veteen kun elämä alkaa satuttaa liikaa. Kanteletteren runoissa löytyy viitteitä veteenkuolleista, kirkonkirjoissa samoin. Naiset juoksevat veteen, vajoavat veden mustaan tai pehmeään syliin, vuodenajasta riippuen.
Kuolevien ja autioituvien kylien ahdistus on aistittavissa. Näistä asioista puhuminen ei liikuta ketään erityisesti nykyään. Eikä liikuta kaupunkien itsensämurhaajatkaan. En usko että he sopivat kovin hyvin minkään puolueen vaaliohjelmaan. Kristityt ajavat yhteisönsä jäseniä kriiseihin ja kieltäisivät heiltä kirkolliset hautajaiset, elleivät piispat olisi armeliaita.
Liikuttaako ylipäätään ketään enää muu kuin oma ego. Epäilen ettei liikuta.
Kaiken keskellä oli piristävää opiskelijoiden mielenilmaisu Kataiselle keppiä! Lisää tällaisia tapahtumia.
No comments:
Post a Comment