Matelin muistomerkin juurelle oli ilmaantunut muhkurainen kivi. Myös kukkia oli tuotu. Kaunista ja rosoista, kuten Matelin elämäkin lienee ollut. Sakean puuston läpi ei kesäinen helle pahemmin tungeksinut, eivätkä hyttysetkään sankemmin hyrisseet. Jostakin kuului nykyajan kumina. Maailma elää.
Mukavahan tuolla oli käydä hiljentymässä, kesken kauppareissun ja ostoslistatressin paineiden.
Korkeiden puiden latvoissa suhisi kesäinen aurinko.
Hautuumaan portilla vihreä sammal kuiskii.
No comments:
Post a Comment