Kuuntelin Tsehovin Kirsikkapuutarhaa. Täytyy sanoa että noissa vanhoissa kuunnelmissa on lumoavaa voimaa. Joillakin näyttelijöillä on äänenkäyttö mestarillista. Ajatelkaamme Emma Väänästä, Mauno Hyvöstä, Hilkka Helinää ja monia muita. Lapsena kuuntelimme mummon kanssa hiiren hiljaa kaikki kuunnelmat. Könnin kello oli hyvä. Paheksuin kovasti nuorta kartanon emäntää joka jätti miehensä ja pakeni rakastajansa kanssa Pariisiin. Tai Tyttö kuunsillalta. Kuunnelmassa on se hyvä puoli että jokainen voi kuvitella miljöön ja henkilön mieleisekseen. Vanhoissa kuunnelmissa oli kongi joka kumisi alussa ja lopuksi. Sekin oli hyvin teatreelista.
Hieman uudempaa kuunnelma-taidetta edustaa Erkki Mäkisen Soitannollinen ilta Viipurissa tai Anita Konkan Naisten Kalevala.
Nykyään kuunnelmat ovat aivan kummallisia. Olen tainnut tulla vanhaksi tässäkin suhteessa.
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
No comments:
Post a Comment