Friday, June 25, 2010

Näkemiin nyt oikein paljon


Laatokan vesi oli korkealla ja kaunis, pitkä hiekkaranta oli veden alla. Yksi rohkea ryhmän jäsen käveli hiekkasärkille. Kaksi siivosi rantoja järveltä ajautuneista roskista ja pulloista. Laatokan vesi on siinämäärin saastunutta ettei sitä saa juoda ja suositeltavaa onkin ostaa viiden litran kanisteri mantereelta luostariin tultaessa. Tyhjät vesikanisterit luonnollisesti palautetaan mantereelle.



Alkoholin ja tupakan tuominen saarelle on ehdottomasti kiellettyä. Muutenkin luostarin alueella on pukeuduttava sääntöjen mukaan. Naisilla on oltava huivi päässä ja hame päällä. Luostarin rannassa eivät naiset saa ottaa aurinkoa, eivätkä mennä uimaan. Uimaranta on viiden kilometrin päässä. Sinne ei ole kuljetusta vaan kävellään sinne ja takaisin.



Luostarissa on kauppa josta saa käsinmaalattuja ikoneita, tuohuksia ja matkamuistoja. Itse löysin Ksenia Pietarilaisen ikonin ja sydän vertavuotaen jäti ostamatta. Trapetsan myymälä taas toimii trapetsan yhteydessä ja siellä hintataso oli mielestäni korkeampi. Trapetsan erikoisuus on hunajaolut; siman ja miedon oluen välimuoto.

Palveluksen alussa tuohuksia ei sytytetä, tuohukset laitetaan paikoilleen, ne sytytetään sitten kun kirkko valaistaan. Eli vanha munkki sytyttää ne. Hän myös pyyhkii ikonit ennen palveluksen alkua. Kuoro laulaa kauniisti. Laulajista on nykyään pulaa. Igumeni Aleksadr on suuri kuoron ystävä ja laulaa palveluksen aikana upeasti kuorossa; hänet puetaan laulaessaan ja sitten hän onkin alttarilla. Hänestä välittyi lempeänluja ja iloinen tunnelma. En ole ihan varma tästä, mutta kuulin että vierailevat mieskuorolaiset saavat laulaa Konevitsan kuorossa. Vanhassa Valamossa se ei tulisi kuuloonkaan.

Pidän enmmän Konevitsan luostarista. Se sopii paremmin minun tapaiselleni henkilölle.
Toivon että Vanhan Valamon rantakojut, joita nimitän kujanjuoksuksi ennen luostaria, eivät rantaudu Konevitsaan. Toivon sitä todella. Konevitsan ainutlaatuisuutta ei saisi pilata. Luostari elää hallitusta matkailusta pääasiassa.

Minulla ei ole kuvia veljestöstä, eikä pääkirkon sisältä. Veljestöä ei saa kuvata ilman lupaa, enkä minä rohjennut puhutella yhtäkään heistä.

Keksin kätevän Konevitsa asusteen: väljän nilkkoihin asti ulottuvan halaatin. Sen alle voi pukea lämpökerraston tai muuta lämmintä. Helteellä voi pukea paljon vähemmän. Idea on beduiineilta kopioitu.

Minulla on tunne että sielu alkaa pikkuhiljaa palailla. Sunnuntai-iltana oli Akatistos pyhittäjä Arsenille. Maanantaina aamupäivällä lähdimme munkki Gideonin kuljettamalla veneellä mantereelle ja loimme haikeita katseita Konevitsan suuntaan.

3 comments:

quijote said...

Minun tapaisella henkilöllä tarkoitan perhetaustaani: viljelijä ja sisävesikalastaja perhettä. Lisäksi isäni oli sotainvalidi ja asui pohjois-Karjalassa. Tällaisella taustalla on Turun hienoissa ortodoksipiireissä hieman hankalaa.

Se erotettu pappi oli samantaustainen. "Mitä hän nyt oli! pienviljelijän poika Pohjoi-Karjalasta. Niinpä meitä taisi olla kaksi yhtä epäkelpoa siellä.

Prankkari said...

erillaisuuksia on joidenkin henkilöiden vaikea sulattaa

quijote said...

Näin on.

konevitsan luostarissa on ollut tulipaloja tämän tästä. Ainakin kaksi saunaa on palanut ja kivihotelli, jonka mukana paloivat suomalaisen firman lahjoittamat aurinkpaneelit. Puuhotellin sähkökpääkeskus on sähkömiehen painajainen. Pistorasioihin ei saa laittaa mitään, johdot alkavat savuta. Jotain pitäisi tehdä. Konevitsa ei ole Putinin ykkösluostari. Siinäkin on puolensa.