Kylmä alkukesä sai turhautumista aikaan satunnaisen viherpiipertäjän elämässä. Koska pihamme on varjoisa ja maa köyhää, päätin ruveta ruukkuviljelijäksi. Pihastamme vielä voi kertoa että se on ankea ja sillä on hieman originelli historia. Eräs toimelias mummo hoiti pihaa 25 vuotta, suunnitteli ja osti taloyhtiön siunauksella kasveja. Sitten tuli uusi asukas joka oli sitä mieltä että oli tuhlausta hoitaa pihaa. Tai pihaa saisi hoitaa tästäpuolin jokinen omaan laskuunsa. Mummo suivaantui ja kiskoi kaikki kasvit irti maasta, heitti roskiin ja alkoi järjestelmällisesti tuhota nurmikkoa. Nykyään pihassa ei kasva mitään ja sekin vähä noukitaan ja viedään roskiin.
Siis toin päivänsinen sisälle koska se alkoi taantua. Olin jo luopua toivosta kun äkkiä huomasin kaksi uutta päivänsineä puskemassa esiin kärsimyskukkaruukusta ja eräästä toisesta ruukusta, missä ei olisi pitänyt olla. Olin kerännyt siemeniä syksyllä ja kylvänyt kevätatalvella ruukkuun. Olin luopunut toivosta ja mullittanut muita huonekasveja kyseisellä mullalla. Siemenet itävät hitaasti näin koleassa kesässä ja voi olla että uusia taimia putkahtelee lisää ennen syksyä.
No comments:
Post a Comment