Miltä tuntuu olla täysorpo

Paraisten kirkon alttatitaulu. Ensimmäinen maininta kirkosta löytyy 1300-1400 luvilta. Kirkkoherra Juho Kopperoisen mukaan ei tiedetä varmasti missä ensimmäinen kirkko oli, ehkä se oli tämän kirkon paikalla, ehkä jossain läheistöllä. Alun perin kirkko oli katolinen kirkko, niin kuin kaikki vanhat kirkkomme ovat olleet. Sakastin oven yläpuolella on ainoana Suomessa Paavin risti. (Tai vaakuna?)

Oli harmaa ja sateinen päivä.

"Miltä tuntuu olla täysorpo?" Kysyin aamulla mieheltäni. Sanoi olevansa koko elämän puoliorpo tai joskus jopa koko-orpo. Niin se elämä heittelee vähän jokaista.

Parasta olla kiitollisia hetkistä jotka saimme viettää hänen kanssaan, ajattelin minä, joka olen ulkopuolinen kaikki´alla ja marginaalissa.

Joskus ajattelen kaikkia sukulaisia romaanihenkilöinä.

Komeaa oli kun Paraisten veteraanien kaksi, vielä elossa olevaa, veteraania ja veteraaniliiton Paraisten osastonjohtaja laskivat seppeleensä vainajan arkulle Oi Kallis Suomenmaan soidessa.

Kristus-myytti ja Dostojevski I

Romantiikan aikakausi 1800-luvun Euroopassa heijastuu pakostakin Dostojevskin teksteihin. Tutkimusalueena se on liian laaja, mutta romantiikan ajan Kristus-myytti on paremmin hahmotettavissa. Kristus ei Dostojeskille ole mikään tavallinen henkilö, jos nyt Dostojevskin romaanien henkilögalleriakaan ei ole ihan tavallinen. Suurinkvisaattorissa Kristus on vaikeneva romaanihenkilö.

Myyttinen Kristus on puoliksi Jumala, kansansa puolesta uhrautuva kapinallinen ja pelastaja. Hän on vahvasti ihanteellistettu, sankarillisilla ominaisuuksilla kuormitettu, ainutkertainen ja tuonpuoleinen, fantastinen ja siten epäreaalinen. Hän muistuttaa romantiikan ajan sankaria.

Selvempiä esimerkkejä romantikan ajan Kristus-myytistä näkyy Wagnerilla, joka loi Parsifalin ja vei hänet germaaniseen mytologiaan. Dostojevskin ruhtinas Myskin Idiotissa on Kristus-ihannetta noudatteleva ihminen. Pietarissa kävi tälle Kristus-hahmolle niin että Pietarin eliitti ei hyväksynut häntä, vaan hän epäonnistui. Samoin kävi Kristukselle muinoin, hänen oma kansansa ei seurannut hänen uskoaan. Pelastus-myytin mukaan Kristus kuitenkin onnistui lunastamaan ihmisten synnit ristinkuolemalla. Tämä on romantiikan ajan sankarille tyypillinen ihmetapahtuma.

Dostojevskin Kristusta ymmärtää oppimaton kansa, ei länsimaisen valistuksen ajan kulttuurieliitti.

14.3. 2019 Turussa sataa vettä ja routii yhtä aikaa

Turussa satoi rankasti ja sulava jää katujen pinnassa paljasti karua näkymää torin ympärillä
"Turussa routii. Ei tämä tosta kuopasta johdu, perkele!" Näin sanoi toriparkkitarkkailija ja mätti hiekkaa yöllä rajusti levinneeseen railoon. Täällähän onkin ollut vuosisadan routavainot meneillään. Ruotsalaisen teatterin edessä on myös railo isonnut. Ihmeellinen tuo routa, ei ole aiemmin pakkastalvinakaan tuollai myllännyt. Alla katua Börssin edessä. Silloin kun katu alkaa nousta, pitää muistaa KOP-kolmion rakennusvaiheet. Silloinkin kadut lähistöllä alkoivat kohota ja säröillä. Ruotsalainen teatteri oli vähällä tuhoutua. Kaksi pomoa erosi ja toinen tappoi itsensä. Savea oli ja se lillui ja kohoili.




Alla Pyhän Aleksandran kirkko. Huomatkaa nousevat narsissit kirkon vieressä.


Turussa sataa vettä, +3 ja pilvistä.

Dostojevskin uskontunnustus

Dostojevski määritteli oman uskontunnustuksensa, hän määritteli näin kirjeessään dekabristin vaimolle:" Jumala lähettää minulle joskus hetkiä, jolloin olen täysin rauhallinen. Niinä hetkinä minä tunnen, että minä rakastan ja minua rakastetaan. Tällaisina hetkinä loin oman uskontunnustukseni, joka sisältää kaiken, mikä on minulle selvää ja Pyhää. Tämä uskontunnustus on hyvin yksinkertainen ja tässä se on:" Uskon että ei ole mitään kauniinpaa, ei syvällisenpää, miellyttävämpää, järjellisempää, kuin Kristus. Rakkauteni sanoo minulle, ettei voisikaan olla. Ja vaikka joku todistaisi minulle että Kristus on totuuden ulkopuolella, minä valitsisin Kristuksen totuuden sijaan."



Olen ostanut tämän pienen ikonin Ilomantsin ort.kirkosta kauan sitten. En tiedä miksi juuri se on minulle niin rakas. Minulla on myös lahjaksi saatu iso Kristus ikoni. Se on ollut paketussa siitä lähtien kun Ambrosius erotti rippi-isäni.

Tänä päivänä havahduin Marun kysymykseen: "Oliko sinusta kohtuutonta." Tämän paivän ortodoksisesta vallankäytöstä nähtynä, se oli.

Minusta Aamun Koiton kirjoittelu, ja kuvan laittaminen samaan sivuun lasten hyväksikäyttäjämunkin kanssa oli riman alitus.

Minä haluaisin tietää mihin Turun ort.seurakunta käytti matkapapin toimeen tarkoitetut rahat? Osa rahoista jäädytettiin. Faktaa löytyy kyllä.

Minulle jäi "ikoniksi" verkkokalvolle yhden kuorolaisen vahingoniloinen hymy. Muistan sen aina kun muistan Pyhän Aleksandran kirkon. Luoja suokoon sen pysyvän pystyssä.

Papit eivät ole tasa-arvoisia ortodoksisessa kirkossa. Laki on kaikille sama, vain tuomiot vaihtelevat.

Olen aina tiennyt että nainen ortodoksisessa kirkossa on ruohonjuuritason palvelija, tarpeellinen systeemin kannalta, mutta muuten arvostukset ovat vähäisiä. Jos nainen on esimerkiksi erityisosaaja, hänelle kyllä osoitetaan paikkansa. Suiden tukkiminen on jo jotain ennen kuulumatonta.

Repeämiä kaduissa toriparkin liepeillä. Tihulaiset tihuloi

Torin ympärillä repeilee. Perjantaina kävelin kauppahalliin ja huomasin Börssin kohdalla muutaman millin levyisen ja pitkähkön repeämän kadussa aina Vanumamman talon päätyyn saakka. Toinen repeämä oli Ruotasalaisen Teatterin edessä, ja se oli leveämpi kuin edellinen. Ihme on, jos kukaan ei ole huomaavinaankaan. Minusta edistys on jotain muuta kuin gryndereiden rahavirtojen edistyminen. Kamera ei ollut mukana mutta kuvia myöhemmin. Ympäristö ja kaavoitus -ryhmässä oli aika hyviä kuvia.

Kävin kuvaamassa ja ällistys oli suuri; repeämien päälle oli heitetty hiekkaa, jalkakäytävällä sai potkia peitettä pois. Railoa riitti pitkään. Vanumamman kohdalla katu oli vajonnut merkittävästi. No, eihän se ole vajonnut, vaan talot ovat nousseet ylös. On nääs pääsiäisen odotusta. Ihmeitä tapahtuu!

Näin vaalien alla voisi joku puuttua näihin ympäristön tihulointeihin. Vai uskaltaako kukaan oikeasti sanoa mitään, mistään ja kenestäkään.

Ovatko virkamiehet vastanneet aloitteeseen erään grynderin saamista lahjusrahoita kaupungilta. Olisi uskottavuuden kannalta hyvä vastata, varsinkin kun aloite on tullut eräältä kaupungin valtuutetulta, joka edustaa osaa kaupunkilaisia.


Kun harrastaa kaupunkikuvaamista, niin tapaa ihmisiä. Paikalle osui vanha turkulainen, ja hän totesi että:"Demarit ja kokoomus eivät uskalla vastustaa gryndereitä sillä heillä on rikollinen historia poliittisina toimijoina." Toivon etteivät vihreät sortuisi sellaiseen politiikkaan. Kiristäminen on vanha konsti hallita poliittisia päättäjiä.



Turussa -2 pakkasta. Aurinkoista.

Kaanaan häät ja kaikkien köyhien ja murheelliste ilo viini

Aljosa saapui yöllä luostariin ja meni isä Zosiman kammioon nurkkaan rukoilemaan. Ruumis oli edelleen siellä ja isä Paisi luki evankeliumia edelleen. Ikkuna oli edelleen auki ja Aljosa ajatteli että ehkä ruumis sittenkin haisi kalmalle.

Isä Paisi luki: "Ja kolmantena päivänä oli Kaanaassa häät ja Jeesuksen äiti oli siellä. Myös Jeesus ja hänen opetuslapsensa oli kutsuttu häihin." Aljosa oli harhautunut rukouksen harjoittamisessa ja hän oli myös hyvin väsynyt. Kuten tiedämme Kaanaan häistä loppui viini ja Jeesus teki ihmeen tekemällä vedestä viiniä. Nyt on hyvä tietää että Kaananmaa oli köyhien ihmisten aluetta ja Viini oli kaikkien köyhien ja murheellisten ilo.

Isä Paisi luki edelleen Kaanan häistä. Äkkiä Aljosa kuuli tutun äänen, mutta se ei tullut arkusta, vaan se oli ylhäällä ilmassa. Isä Zosima sanoi hänelle: "Minut on kutsuttu mukaan häihin, kutsuttu ja pyydetty. Miksi sinä olet piiloutunut niin ettei sinua voi nähdäkään. Tule sinäkin luoksemme." Aljosa koki suuren riemun kaikesta siitä mitä isä Zosima hänelle unessa puhui.

Ja kolmentenä päivänä tästä Aljosa lähti luostarista kuten isä Zosima oli hänelle sanonut: "Mene maailmaan."

Isä Zosiman viholliset yrittivät levittää kalmanhajuisia valheitaan, sillä oli tapana että kun luostarin ohjaajavanhus kuolee, hän ei mätäne, vaan tekee ihmeitä. Tällaista oli valtapolitiikka luostareissakin.

Muistotukka, surutukka

On naisten päivä! Sain kampaajalta ruusun. Edellisen kerran kävin kampaajalla toissa joulun alla. Tasautin haperot latvat silloinkin.

Silloin kun kävimme katsomassa 101 vuotista appea sairaalassa ennen kuolemaa, hän sanoi kasvattaneensa muistotukan silloin kun tytär kuoli. Ihmiset olivat kummastelleet hänen hiustyyliään, mutta hän oli päättämyt ettei mene parturiin enää.

Kampaaja oli ylen suulas ja kertoi olevansa Matti Vanhasen lapsuuden kaveri. Hän mitätöi luulon että Matti olisi kova naisten mies, se on legendaa. Mutta rehellinen hän kyllä on.

Hallitus kaatui, Alkoi kova vaalitaisto.

On suuren paaston aika ja valmistan hummusta ihan ite.