Mataleena, eli Inkeri Tikkanen siis hiljenee täällä

Käytän Inkerin tunnuksia joita olen joskus käyttänyt auttaakseni hänen blogiinsa joitakin kuvia. Ei liene väärin jos Mataleenan blogi täällä vielä pyörii, en tunne sääntöjä tarkemmin?

Tämän ilmoituksen tein yhdessä Pogostan Sanomien kanssa, pitäisi ilmestyä "näinä päivinä" Pogostassa.
Kaivoin jonkin aikaa erilaisia saatetekstejä ilmoitukseen. Tuossa on perinteinen haiku, tavut stemmaavat ja nk. Kigo-sana löytyy ja tekstissä on myös ihminen läsnä. Siis haiku Inkulle.
Tämän jälkeen taitaa olla hyvien tapojen mukaista että en täällä 'kummittele'.

Ortokirkon perinteen mukainen Panihida suoritetaan Turun Ortokirkossa tämän tiedon mukaan keskiviikkona 23.11.22 alkaen klo 16:30.
Juhani Tikkanen

Inkeri r.i.p. 13.10.2022

Julkaisen täällä Inkerin Mataleena blogissa hänen lähtönsä matkaikoninsa kanssa viimeiselle matkalle.
Olen joskus auttanut Inkeriä hänen Mataleena - blogissaan kuvien liittämisessä, sen perua minulla näköjään oli kirjoitusoikeus. Kai oman käden oikeus viimeisenä hyvästinä sallitaan? Juhani Tikkanen, yli 50 vuotta yhdessä kuljeskeltiin. Turussa 13.10.2022

Ei mulla muuta

Tasanko oli huikea näytelmä. Vesa Matti Loiri oli upea Turussa Kotkienkaudella. Kiitos siitä Vesku!

Turku on amerikkalaistunut

Silmäilin Turun ilpiiriä ja huomasin että tämä kaupunki on amerikkalainen. Minne se nurkkakuntainen 1970-luvun pikkukaupunki sosiaalidemokraattiskokoomuslainen ilmapiiri on kadonnut, ikään kuin kaipaisin sitä, en kaipaa. Korkeat kerrostalot ja betoni eivät tee pikkukaupungista metropolia. Kaipaan muualle, missä maa viheröi ja elämää kuhisevat ötökät viettävät juhlaa. Olen asunut Turussa kuin elinkautista nauttien, olen ollut onneton suuremman osan ajasta. Olisi aika jo vapautua tästä ja etsiä muuta.Terveisiä Krista rakkikoiralle.

Puolivälissä kesää

Aitanaapurin komeanhuljakka humala oli katkennut tai katkaistu, ja romahtanut meidän puolelle. Sääli, sillä se on ollut koko sen ajan kun olemme asuneet täällä. Kesä on puolessa ja hupenee koko ajan. En ajattele syksyä.

Yöllä ukkosti ja sade lankesi maahan

Kettu käveli vastaan suojatiellä. Siitä lähti voimaeläimen tunto. Se suuntasi kohti kampusta ja keskustaa, siellä on montakin isohkoa tapahtumaa viikonloppuna. Jatkoimme eri suuntiin. Yöllä oli ukkostanut ja satanutkin joten ilma oli seesteinen. Joku oli käynyt alustassamme katsomassa löytyisikö otettavaa. Lopettaisit jo kiusaamisen. On kesä ja helle. Jossakin siintävät vaarat joissa tuuli viriää ja katse yltää kauas.

Köynnökset kumoon

Taas katkaistu köynnös aamulla korjattavaksi. Siirrän kaikki istuttamani muualle. Ensin varastettiin pyörä, sitten katkaistiin ensimmäinen köynnös ja nyt toinen. Kas kun et kussut lintujen vesivatiin. Jos muutan, en katso taakseni.

Pyhyyden kosketus

Lonttisten asuntomme pihassa ollut kaunis köynnös oli katkaistu yöllä. Onneksi juuri ja tynkä säilyivät ja veinkin ne maaseutuasuntomme seinustalle juurtumaan. Siellä kukkii rauniorohtoyrtti ja pörrinkäiset pörisevät ahkarasti. Keskustaan ei todellakaan kannata laittaa mitään kaunistusta pihoille, sillä ne varastetaan tai tuhotaan. Ortodoksinen kirkko on vaikeasti tavoitettavissa sillä kaivaukset ovat tulleet liki kirkkoa. Seurakunnan sivustolla on ohjeita miten kirkkoon voi päästä. Kestää kuulumma määräämättömän ajan tämä poikkeustila. Johan tämä torinprofiilinkohotus on kestänytkin, ja kestää vieläkin. Toivomme kirkolle ehjää olemista sillä pelottavalta näyttää. Pyhyyttä voi kokea katsellessa.

Talo kempsahti kumoon

Kunnallisairaalantiellä, ruotsalaistalojen suojellulla alueella on kaatunut talo. Ilmeisesti talo on myyty jollekin henkilölle joka on laajentanut kellarikerrokseen ja poistanut kantavan seinän. Hullun näköistä kun talo on kempsahtanut kumoon. En lähde pohtimaan miten se nostetaan suoraksi. Kulkutautisairaala on seuraavana purkujen listalla kuulemma ja jatkoa seuraa jahka vaalit on ohi. Juhannusta pukkaa ja lämmintäkin on luvassa. Kaupat ovat auki juhannuksenakin. Huolto pelaa.

16.6.2022

Pari päivää sitten meille tuli polttopuita kahdeksan kuutiota. Selvitimme sen kahdessa ja puolessa tunnissa. Nyt on puolikuntoinen olo. lämmitimme saunan hoidin toipilaan saunottamisen. Puut olivat kuivia sekapuita. Matkalla löysin jo monesti näkemäni Pentikin Jäniksen roskiksen päältä. Pelastin sen ja kohta pesen sen kurasta ja moskasta ja panen narulle korvista kuivumaan. Varastettu kaupunkipyöräni oli nimeltään ONNI.

Pyörävaras iski meidän pihaan

Keltainen kaupunkipyöräni varastettiin. Se ei ollut erityisen ketterä ajettava, se oli hutakka ja epävakaa. Toivottavasti et, sinä pyörävaras tapa itseäsi sen kanssa. Pyörä on täynnä autovastaista tarraa. Minusta on röyhkeää tulla sisäpihalle rosvoilemaan lukittuja pyöriä. Lonttisissakin liikkuu nykyään rosvoja, mikään ei ole enää niin kuin ennen, paitsi sirenit ja juhannusruusut.

Sirenit ja juhannusruusut kukkivat jo

Sireenit ja juhannusruusut kukkivat ja tuoksu on huumaava. Kävelin kampuksen laitaa kun ilmeisesti juutalainen nuori kysyi minulta että olenko Davidin äiti. En ollut ja sitten hän kysyi että onko David jo lähtenyt. Pudistin päätäni ja jatkoin matkaa. Mietin että mitä minä teen Turussa, täällä on niin paljon negatiivista karmaa. Olen yksinäinen selviytyjä, minulla ei ole verkostoja ja ihoan sanaa naisten keskinäinen solidaarisuus. En osta kukka tai mansikka-ampelleja pihalleni Portsassa niitä varastetaan kuulemma surutta. Viekää ampellit yöksi sisälle sillä ne maksavat paljon. Kaskenkatu 1-3 omistaja on saanut kehotuksen maksaa uhkasakko jonka he ovat jättäneet maksamatta. Heidän on pidettpvå kiinteistöt kunnossa. Oikeus on tätä mieltä. Tulevatko rappari veljet kuvioihin. Onko heiillä munan tervajaiset taas Seilinsarella.

Elämän virrassa

"Kuka olisi uskonut että olisin Vinkaran ainoa ja vanhin asukas." Äitini tokaisi vuotta ennen kuolemaansa. Hän oli kiinnikasvanut Vinkaraan niin vakaasti että mikään muu ei ollut muuta kuin erinäisiä tilapäisiä etappeja elämänvirrassa. Hänellä oli ollut Hanna-anoppi joka oli hyvinkin luova persoona, ukki ei tykännyt kaikista aivoituksista ja heitti kuulemma jopa kanteleen uuniin. Isän isän puoleinen suku oli tullut länsiuudeltamaalta joskus 1700-luvulla. Sieltä tultiin prheittäin ja kylittäin ja mentiin naimisiin keskenään ja jälkipolvissa alkoi ilmetä ennen tuntemattomia tauteja. He olivat vakaita ja luotettavia. Pehkuporvareita kuten naapurin Tatu nimitteli. Joskus Hanna-anoppi lauleli Matelin hengessä kansannaisten tuhmia lauluja joissa hän käsitteli silloisia seksi ongelmia sanallisesti. Hanna-anoppi ja siskonsa Aili olivat verbaalisi lahjakkuuksia, kuten Kuivalaiset yleensäkin olivat. Hanna-anoppi oli hyvin sydämellinen ja, kun Bertta täti sairastui rintasyöpään hän otti hoitaakseen Bertan vastasyntyneen vauvan. 1980-luvulla tulivat sähköt ja elämä muuttui nykyaikaiseksi. Oli juhlat ja autoja pihassa ja vieraanvaltion lentokone koukkasi tarkistamassa tilnteen. Kylät autioituivat kesäasunnoiksi. Joka kevät äitini odotti pääskysiä tulevaksi ja kyllä niitä tuli. Siellä kukkuu käki ja kesä on. Mietin Vinkaran tulevaisuutta haikeana. Siellä olisi puhdasta maata kun ruoka loppuu. Tämän aamuinen lähikauppa käynti sai ajattelemaan maailman ruokavarantoja.

Elämä on elettäväksi annettu

Talvisodan mentyä ja jatkosodan alettua äitini pääsi Hammalahden karjatalouskouluun harjoittelijaksi. Mitä välissä tapahtui, hän ei ole kertonut. Missä hän kävi rippikoulun? Joka tapauksessa hän oli omillaan ja kertoi että he koko porukka makasivat turnipsipellossa koska vihollispartiö ilmestyi metsän reunaan ja rupesi ampumaan. Äitini elämässä tapahtui järisyttävä tapahtuma kun hän meni kotikylänsä iltamiin. Siellä hän tapasi tulevan miehensä. Karjatalousteknikkohaaveet saivat jäädä ja hän eli pitkään Vinkarasssa tapaamatta juurikaan ketään, paitsi Hämäläisten heimokuntaa. Sinne kuljettiin vesiteitse moottoriveneillä. Mahtoi olla vilkkaalle ja ulospäinsuuntautuvalle ihmiselle hankalaa välillä. Mietin mielessäni sanontaa että jotkut elämän vaikeat tilanteet ja koetut pettymykset laukaisevat astman ja muita kroonisia sairauksia myöhemmällä iällä. Äitini eli melkein sata vuotiaaksi. Hän oli talvisin Portugalissa ja sulautui joukkoon jo ulkomuotonsa vuoksi. Astma hävisi Atlannin aaltoihin. Siellä oli yhteisöllistä toiminta ja äiti viihtyi.

Muistin paikat sielussa

Äitini talutti Hilja-tädin kanssa myötäjäislehmää Jormanaisen taloon Sulkuvaaraan ja jatkoi sitten Öllölään, Mujusen taloon, itki tietäen ettei menneeseen ollut paluuta. Vaaran Penttiset pääsivät hänestä eroon. Sinne jäi Rauha-sisko joka sai kermaa ja sokeria ja äiti sai potkun kuin koira. Äiti Leena oli kuollut ja haudalle ei tullut edes kiveä ennen kuin äitini peri metsää ja myi saaden tekohampaat, Hautalaatan äitisä haudalle ja permanentin joka herätti paheksuntaa. Se on tyylikäs laatta ja kauan sen saaminen kesti, mutta unohdettu hän ei varmasti ollut. Äiti oli saanut Leenan vihkisormuksen joka katosi oudolla tavalla kun eräs ihminen kävi kylässä äitini 70-vuotis päivänä. Äitini otti tämän todella pahasti. Sormus oli ainoa tavara jonka hän oli saanut äitinsä muistoksi, kaikki muut tavarat oli Rauha-sisko kahminut itselleen. Äiti kertoi erään henkilön kertoneen että: "Synnyit Sormusahossa, isäsi pelkäsi äitiään niin paljon että vei yöllä Leenan ja sinut Vaaran taloon." Ei tainnut olla miniä mieleinen.

Äitini talvisota

Äitini oli hädintuskin viisitoista täyttänyt kun talvisota alkoi. Hän oli piikana Mujusten isossa maatalossa Tuupovaarassa ruokapalkalla, Mujuset olivat kuuluja kitsaudesta. Äitini täti oli naimisissa isäntä Mujusen kanssa eikä se ollut rakkausavioliito vaan sopimus. Täti oli kova työihminen ja siksi hyvin pidetty. Kun talvisota syttyi muut kyläläiset lähtivät evakkoon, isäntä Mujunen ei lähtenyt. He elivät vaarallisella alueelle ja muonittivat Suomen armeijaa, lisäksi piti pelätä desantteja ja muita tiedustelijoita. Heillä oli käskystä ympärivuorokautinen valmiusajassa oleva hevonen jos vainolainen tulee liian lähelle. Ei tullut ja elämä jatkui. Mietin vain miten jatkuva pelossa eläminen ja uhkan todellisuus vaikuttivat noin nuoren ihmisen elämään silloin ja lopun elämän. Äiti oli hyvin sosiaalinen ja elämänmyönteinen mutta joskun olin tunnistavinani tumman pohjavireen. Harvemmin hän puhui noista ajoista, ehkä hän ei ollut avautuvaa tyyppiä.

Vihakehät V

Venäläisten naisten upea historiallinen datza viljely ansaitsisi Unescon suojelun. Noilla viljelmillä on ruokittu ja pidetty hengissä ihmisiä nälänhädän aikoina ja muulloinkin. Tietoa näistä pienistä ja tuottoisista puutarhoista saa netistä ja kirjoista. Neuvostoliiton aikoina, kun maanomistaminen oli kiellettyä, dazat mahdollistivat ruoantuoton omaan käyttöön. Ennen kuin roanhinta nousee Suomessakin, niin paljon että ei ilman kekseliäisyyttä ja luovaa mieltä selviä ruokakaupassa, nälkä on armoton kaveri, sillä jo nyt työssäkäyvät ihmiset hakevat ruokaa ruokakassi-palvelusta. Viime sunnuntain pitkät jonot tuomiokirkkopuistossa oli surullista ja enteellistä katseltavaa.

Vihakehät IV

Kävelysaldoni on pysynyt vakiona eli 12km päivä. Pysyn kunnossa ja järjissäni mailman melskeissä. Ukrainassa sota saa uusia ja karmeita muotoja. Stalinin hyiset tuulet menneisyydestä pyrkivät nykyisyyteen. Kun leipä loppuu dietit ovat historiaa ja edessä ovat elämässä selviämisen julmat realiteetit. Juuri nyt on vihreys herkimmillään luonnossa. Jumalaan uskovat, joiden usko ei ole hiipunut, kipittävät kirkkoihin tukka hyvin ja mielessä valittujen olotila ja varmuus. Tärkeää myös litteä vatsa, lämpimät jalat ja kylmä pää. Tänään ovat Portsan katumarkkinat, yhteisöllisyys kaikissa muodoissaan on kannatettavaa. Sää on kaunis ja lämmin.

Vihakehät III

Satakielet lauloivat Tuomaanpuiston liepeillä. Rajoillamme on rakenteilla hölmöin idea mitä on keksitty. Aidat eivät pitele vainolaisia, eika metsän eläimiä. Rajalla lienee vilkasta rajaelämää koska rajamiehiä koulutetaan sankoin määrin. Muuten Uuno Kailaksen runo Raja railona aukee edessä Aasiaa itää, varjele vartija sitä. Tämähän on päin hongikkoa ja itse runoilija on kertonut laskelmoineensa apurahan toivossa. Ei tainnut Kailas uskoa iskeneensä kulta suoneen, sillä tämän jokainen muistaa. Hän myös sai apurahan koska sota oli tulossa ja se oli hyvinkin propakandaa suoraan kansan mustaan ytimeen. Nyt juon viiniä!

Vihakehät II

Putinilla on verenpunainen vihakehä. Hän on henkilö joka ei kaki siihen missä kyykkii. Siksi odotan koska hän kostaa Suomelle ja millä tavalla. Kun hän on hiljaa ja välinpitämättömän oloinen, hän kerää kiukkua ja alkaa tositoimeen. Lakkasin katsomasta ajankohtaisohjelmia Ukrainasta sillä ne tulivat uniin. Haluaisin mennä luontoon kauaksi pahasta maailmasta, mutta en tiedä missä sellainen on. Kevät tulee pienin askelin.