Monday, June 6, 2022

Elämän virrassa

"Kuka olisi uskonut että olisin Vinkaran ainoa ja vanhin asukas." Äitini tokaisi vuotta ennen kuolemaansa. Hän oli kiinnikasvanut Vinkaraan niin vakaasti että mikään muu ei ollut muuta kuin erinäisiä tilapäisiä etappeja elämänvirrassa. Hänellä oli ollut Hanna-anoppi joka oli hyvinkin luova persoona, ukki ei tykännyt kaikista aivoituksista ja heitti kuulemma jopa kanteleen uuniin. Isän isän puoleinen suku oli tullut länsiuudeltamaalta joskus 1700-luvulla. Sieltä tultiin prheittäin ja kylittäin ja mentiin naimisiin keskenään ja jälkipolvissa alkoi ilmetä ennen tuntemattomia tauteja. He olivat vakaita ja luotettavia. Pehkuporvareita kuten naapurin Tatu nimitteli. Joskus Hanna-anoppi lauleli Matelin hengessä kansannaisten tuhmia lauluja joissa hän käsitteli silloisia seksi ongelmia sanallisesti. Hanna-anoppi ja siskonsa Aili olivat verbaalisi lahjakkuuksia, kuten Kuivalaiset yleensäkin olivat. Hanna-anoppi oli hyvin sydämellinen ja, kun Bertta täti sairastui rintasyöpään hän otti hoitaakseen Bertan vastasyntyneen vauvan. 1980-luvulla tulivat sähköt ja elämä muuttui nykyaikaiseksi. Oli juhlat ja autoja pihassa ja vieraanvaltion lentokone koukkasi tarkistamassa tilnteen. Kylät autioituivat kesäasunnoiksi. Joka kevät äitini odotti pääskysiä tulevaksi ja kyllä niitä tuli. Siellä kukkuu käki ja kesä on. Mietin Vinkaran tulevaisuutta haikeana. Siellä olisi puhdasta maata kun ruoka loppuu. Tämän aamuinen lähikauppa käynti sai ajattelemaan maailman ruokavarantoja.

No comments: