Elämä on elettäväksi annettu

Talvisodan mentyä ja jatkosodan alettua äitini pääsi Hammalahden karjatalouskouluun harjoittelijaksi. Mitä välissä tapahtui, hän ei ole kertonut. Missä hän kävi rippikoulun? Joka tapauksessa hän oli omillaan ja kertoi että he koko porukka makasivat turnipsipellossa koska vihollispartiö ilmestyi metsän reunaan ja rupesi ampumaan. Äitini elämässä tapahtui järisyttävä tapahtuma kun hän meni kotikylänsä iltamiin. Siellä hän tapasi tulevan miehensä. Karjatalousteknikkohaaveet saivat jäädä ja hän eli pitkään Vinkarasssa tapaamatta juurikaan ketään, paitsi Hämäläisten heimokuntaa. Sinne kuljettiin vesiteitse moottoriveneillä. Mahtoi olla vilkkaalle ja ulospäinsuuntautuvalle ihmiselle hankalaa välillä. Mietin mielessäni sanontaa että jotkut elämän vaikeat tilanteet ja koetut pettymykset laukaisevat astman ja muita kroonisia sairauksia myöhemmällä iällä. Äitini eli melkein sata vuotiaaksi. Hän oli talvisin Portugalissa ja sulautui joukkoon jo ulkomuotonsa vuoksi. Astma hävisi Atlannin aaltoihin. Siellä oli yhteisöllistä toiminta ja äiti viihtyi.