Kirpparilla löysin neukkuvaasin. Se oli neukkusininen, ei tsaarinsininen tai luostarinsininen. Neukkusininen on ihan oma sinisensä. Kurkkasin pohjaan ja siellä oli neukkutunnus. Vaasi oli posliinia. Hetken ajattelin että alan kerätä näitä kauniita neukkutavaroita, mutta sitten totesin niiden nousseen jo nyt arvoon arvaamattomaan. Niistä on tullut keräilijöiden kohteita. Mitä pahaa siinä on, mutta kuitenkin kaihersi. Yhtään ei lohduttanut kun mies sanoi että huonoa posliinia se kuitenkin olisi ollut.
En kaipaa Neuvostoliiton aikaan, vaikka se oli hyvinkin oudolla tavalla mielenkiintoinen. Teemalta tulee uusintana Suojasää sarja, se on kiehtova sarja suojasään ajan elokuvan tekemisestä ja siinä sivussa muustakin (Taiteilija)elämään liittyvästä. Voisivat uusia Arbatin lapset sarjan. Tai Rangaistuspataljoonan. Sopivat minulle paremmin kuin jotkut länsimaiset sarjat. En kovin mielelläni katsele illalla enää brittidekkareita, jotenkin ne ahdistaa nykyään.
Olin kerran sijaisena Steinerpäiväkodissa. Yksi lapsi sanoi että minä en saisi olla töissä siellä koska olen väärinuskoja. Äiti ja täti olivat Seikkiksen luovia ohjaajia. Taisi olla entinen taistolainen tuo luovankirjoittamisen täti ja toiminnanjohtajan henkilökohtainen ystävä. Melkoisia oikeauskoisia Steineristit ja Stalinistit. Kaikki kunnia Steiner-aatteelle, se ei vain ollut minun juttuni. Joskus tuntuu että en usko juuri mihinkään. Ehkä olen uskomaton tapaus.
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
No comments:
Post a Comment