Aamulla kun olin kirkossa ja aikeissa sytyttää tuohus vainajienpöytään huomasin hänet rukoilemassa Jumalanäidin ikonin edessä. Kun nainen kumartui suutelemaan ikonin reunaa, muodostui sädekehä hänen päänsä ympärille. Päivä oli harmaa ja valoton, nainen liukui aivan kuin ilman jalkoja ja hänen erityisen kauniit kätensä pitelivät tuohusta kuin keiju; hänen ristinmerkkinsä olivat kauniita ja ilmavia. Hän oli tullut Venäjältä, harhautunut kaupunkiimme ja yritti selviytyä parhaansa mukaan tässä sarvikuonojen maassa. Hänellä oli rahaa vähän, mutta muistoja paljon. Hän kirjoitti ahkerasti esirukouslappuja omaistensa puolesta. Hän oli ollut Naeuvostoliitossa yliopiston kirjatonhoitajana pienessä kaupungissa, täällä hän kelpasi hädintuskin siivoojaksi muiden syrjäytettyjen joukkoon. Hän uskoi että hänellä oli Tehtävä. Hänen nimensä oli Nasti ja varsin pian elämämme risteytyivät hyvässä ja pahassa.
Halusin maalata hänen kuvansa. En vain tiennyt miten lähestyä häntä. Minulla oli pensselit ja värit. Koska olin lakannut puhumasta kauan sitten, ihmiset luulivat minu kuuroksi joten kuulin tahtomattani asioita.
Olin maalannut arkkienkeli Mikaelin kuvaa huoneeni kattoon, se oli melkein valmis mutta jalkojen asennossa oli ongelmia. Niskaani kivisti sillä työ asento oli hankala. Sedämeni alkoi hakata kiivaasti ja laskeuduin alas lattialle makaamaan.Arkkienkeli Mikael liukui alas katosta pianon päälle. Enkelini oli keskentekoinen ja kaipasi viimeistelyä. Jos viiva horjuu tulee enkelistä hutiloitu. Avasin silmäni ja huomasin enkelini kadonneen. Katossa oli enkelin mentävä reikä.
Päätin maalata arkkienkeli Gabrielin. Maalasin päivä ja yön yhtä soittoa, ja aamulla kun tarkastelin maalaustani lattialla maaten, enkelin katse lävisti sydämeni niin että sain rytmihäiriön. Nukahdin lattialle ja herättyäni huomasin katossa toisen enkelin mentävän reiän.
Lapsena asuin merenrantakaupungissa. Isäni oli pappi ja saarnannut juuri silloin äänensä pois. Hän makasi kuumeessa. Minä soitin huilua että hän paranisi. Ikkunasta näkyi hiirenkorvainen oksa. Oksalla istui kultahippulintu ja lauloi.
Huhtikuu on kummallinen kuu täällä pohjoisessa, jossa kaikki on enimmän aikaa jäänsinistä. Kesälläkin tuntui joskus helteen alla jäinen henkäys. Mereltä tuli suolainen tuoksu, satama uinui ja merilintu kirkaisi siivilleen.
Turussa tänään -2 astetta. Pilvistä. Nuohooja käynyt. Heillä lienee stressaava työaika. Nopea toimitus.
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
No comments:
Post a Comment