Eilen kävelin jokirantaa ja kohtasin ystävällisä koiria talutushihnoissaan. Olen huomannut että koirat ovat yksilöitä, ja jotkut muistuttavat ulkonäöltään omistajaansa.
Ensimmäinen näkemäni sähkökaappimaalaus Lonttisissa.
Joessa ui muovia ja metallia. Olin aikaisemmin keskustellut erään nuoren kanssa tyttöjen ja naisten sukuelinten silpomisesta Afrikassa ja muuallakin. Miten paljon pitää kerätä panttitölkkejä ja pulloja viikossa, että saa kokoon kymmenen euroa kuukaudessa, jotta voisi osallistua näiden tyttöjen ja naisten auttamiseen. Toisaalta jotkut alkavat moralisoida että jokainen panttitölkki on pois todella tarvitsevien ulottuvilta. Veikkanpa että todella tarvitsevat eivät kerää tölkkejä, hyvä kun jaksavat mennä leipäjonoon seisomaan tunneiksi, sillä leipäjonot ovat käyneet pitkiksi kärsimysjonoiksi. Joskus siellä seisoo Kristus, kirkossa häntä ei ole näkynyt. Ehkä hänellä on kiireellisenpää muualla.
Nousukausi on kuulemma rantautunut Suomeen. Ruokakassin jonottajaa se tuskin hipaisee. Nousukausi lisää toisten hyvinvointia ja kurjistaa toisten. Raja railona aukaa näiden kahden kansan osan välillä. Jotkut pitävät sitä heille kuuluvana etuna, että he kuuluvat parenpiin ihmisiin, tai ainakin rahakkaanpiin. Ahneudesta on tehty hyve.
Tänään ovat Portsan pihamarkkinat. Toivon aurinkoa sateen lomassa!
No comments:
Post a Comment