Alkon kassi on tyylikäs

Miten yleistä on ortodoksisissa seurakunnissa melkein korruptio. Hankitaanko sisäpiiriläisille ilmaisia eli seurakunnan rahoilla ostettuja teatterilippuja ja muuta kivaa. Jos seurakunta on rikas, mikäs siinä. Mutta jos seurakunta on kuralla, niin se ei ole oikein. Tunnelma käy roomantuhon kaltaiseksi. Seurakunnan pitäisi ensisijaisesti huolehtia hengellisestä rukouselämästä ja köyhistä. Pitäisi palkata matkapappi. Kohta jossakin seurakannassa ei ole kuin kirkkoherra ja vierailevia tähtiä ellei jotain tapahdu. Sovintosunnuntai meni jo. Nyt alkaa paasto.


Minulla on nykyään usein kassina Alkon tyylikäs kassi. Se on todella onnistunut, taiteellinen ja käytännöllinen.

Turussa -4, luvassa vesisadetta illaksi.

Heräsin lumenvalkoiseen aamuun

Katsoin yöllä ranskalaisen vastarintaelokuvan Hiljaiset sankarit. Se elokuva on yksi suosikeistani.

Yövalvomiset eivät ole minun juttuni. Heräsin lumenvalkoiseen aamuun. Valkoisen lumen valo tekee "hulluksi," ja, jos aurinko paistaisi olisin puolisokea heijasteista. Tunnen itseni Aina Inkeri Ankeiseksi juuri nyt. Tuossa sketsihahmossa on jotain hyvin traakista ja syvällekäyvää. Ja toisaalta se panee naurattamaan.

Leikimme veljeni kanssa lapsena Pilvin isän kanssa. Silloin oli talon pihalla korkeat sahapukit ( Olivatko ne keorkeat, minun näkökulmastani olivat) joiden päällä pojat istuivat palikat kädessä ja ajoiva moottoriveneillä kylälle. Minä en päässyt sinne koska akkoja ei huolittu. Se oli tarkkaa puuhaa. Piti hiljentää Kivisalmen kohdalla koska oli kivikkoa ja sitten oli se Rosvokivi joka oli kavala, ja noloa oli jos siihen törmäsi. Se oli rytmillisesti osuvaa palikointia sanoivat moottorimiehet. Sanottakoon nyt sekin etten ole aikaisemmin Putousta katsonut. Nyt katsoin kun sukulainen kertoi että...

Illalla tulee Hiljainen todistaja. Se on ehdoton suosikkini sarjojen joukossa.

Ulkona on nollakeli. Valkoista ja lumista.

Lumiukko puussa ja muita lumisia juttuja

Tervatorin polulla oli lumiukko puussa. Vandaaleilla on miettimistä miten pudotetaan se alas. Muistan aikoinaan Seikkiksessä lumilyhdyt joita teimme aamuryhmän kanssa. Iltapäivällä ne oli potkittu ja tuhottu. Ohjaajat yleensä olivat sitä mieltä ettei kannata tehdä mitään kaunista koska se ei kannata. Mistä minä tiedän vaikka ohjaajat olivivat tuhonneet lumilyhdyt. Siellä oli vallalla hneki että kaupungin poliittiset henkilöt olivat valinneet vakinaiset ohjaajat ja sijaiset olivat piikoja ja renkejä heidän edessään. Lapsille pitää antaa kauneuden kokemuksia, siitäkin huolimatta että se on aika työlästä aluksi. Koulu ei ole tehnyt kauneudentajun kehittymisen hyväksi paljoakaan.

Lunta pyrytti topakasti. Kuitenkin lunta ei ole määrällisesti paljon. Puistelin räsymattoja lumessa. Lumi irtosi helposti matoista. Olen pölyallegikko ja silmäni alkoivat oireilla, joten oli tipoteltava niitä. Kohta on maaliskuu ja aurinko alkaa lämmittää, uskon niin. Ensi sunnuntaina on sovintosunnuntai. Sitten alkaa paasto joka kestää neljäkymmentä päivää. Pääsiäinen on huhtikuussa. Sovintosunnuntain ehtoopalveluksessa ihmiset teeskentelevät anteeksiantoa. Pelkkä ajatus saa minut häpeämään.


Uskonnolliset, poliittiset ja aatteelliset yhteisöt muistuttavat toisiaan. Yhteistä kaikille on "oikeauskoisuus" ja pahimmillaan egoistisuus. Vanhemmiten näihin alkaa väsyä ihan oikeasti.

Kauneuskokemus voi olla myös ortodoksinen liturgia. Lapset eivät häiritse kirkossa, aikuisista en olisi niinkään varma.

Nälkäännäännyttämisen julma keino

Nälkäännäännyttäminen on yksi tapa rangaista hitaalla ja kärsimyksiä tuottavalla kuolemalla. Tätä tapaa on käytetty tietoisesti kautta historian. Suomen 1918 tapahtumien valkoisten pystyttämillä vankileireillä kuoli hitaasti kituen nälkään ja tauteihin 12.000 - 14.000 ihmistä. Heidät haudattiin joukkohautoihin, erityistapauksissa tehtiin myönnytyksiä ja vainaja annettiin omaisten haudattavaksi. Toisin kuin väitettiin, Suomen nälänhätä oli tuolloin hyvinkin keinotekoinen ilmiö. Ruokaa olisi ollut poistaa nälkä, mutta se nyt vain meni muualle. Vankileireihin omaisten lähettämät ruokapaketit katosivat matkalla, eivätkä siten tavoittaneet nälkäänkuolevia vankeja. Vankien näännyttäminen oli suunnitelmallista ja julmaa.

Luen taas Eva Weaverin kirjaa Jacobin takki. Siinä kirjan päähenkilö tekee pienenä poikana saman huomion Varsivan ghetossa. Hän pääsi nukketeatterinsa kanssa kaupungin kielletyille kaduille jossa oli siistiä, vaurasta ja ruokaa riittävästi. Gheton elämä oli sen ruma kääntöpuoli, siellä näännytettiin nälkään juutalaisia ihan tietoisesti.

Mitenkähän tämän päivän Suomen ruokakassi ja leipäjonot asettuvat tässä nälällä näännyttämisen kuviossa. En usko että väliaikaiseksi tarkoitettu operaatio ruokakassi poistuu katukuvasta häiritsemästä keskiluokan päiväunta pitkään aikaan, mutta siitä unesta voi tulla painajainen jos eriarvoistuminen jatkuu vielä kauan. Osalla kansaa on varaa terveelliseen eliittiruokaan, laihuuteen ilman nälkiintymisen vaaraa. Ruokakassikansa taas keskittyy hengissäselviämiseen jatkuvan köyhyyden kierteessä. Kristillinen yksinkertaisen ruoan nauttiminen on heidän kohdallaan totta. Nämä ihmiset tuskin kelpaavat erään ostodoksikirkon toiveseurakuntalaisiksi. Kristillinen rakkaus on käynyt valikoivaksi ja elitistiseksi. He eivät anna paitaansa palelevalle, eivätkä ruokaa nälkäiselle. Jumala ei vastaa ihmisen teoista taivaassa, ihminen vastaa tekemiseistään ihan itse.

Turussa +0,3 höttölunta maassa.

Talvinostalgiaa

Harmaan sävyinen aamu. Pakkasta pari astetta, lunta ei nimeksikään. Merkillinen ilmiö että pikku pakkasesta on tullut pakkanen. Lapsena paukkuivat pakkaset ja lunta oli riittävästi. Sudet ulvoivat ja hiihdettiin kouluun hame päällä. Sormia paleli ja varpaita nipisteli. Siinä sitä oppi olemaan valittamatta, sillä kaikkia paleli taspuolisesti talvella. Tuvissa jäätyivät vesikorvot ovenpielissä. Hometta ei näissä tuvissa ollut. Ikkunoissa oli kuurankukkia.

Isäni puoleinen suku on käynyt pieneksi. Viime lauantaina siunattiin isäni sisko Anja haudanlepoon. (En ollut läsnä) Hän oli äitinsä tapaan hyvin sydämellinen ihminen. Enää on nuorin sisko jäljellä. Ne olivat kuulemma hyvin lämminhenkiset ja kauniit hautajaiset. Ei mitään jäykkää puheenpönötystä, vaan juttelua ja muisteluita. Koitere-valssi laulettiin kuulemma myös.
1950-1960 luvuilla vielä heimokunta kokoontui kaikkiin juhliin ja ihan muutenkin yhteen, oli vahvaa yhteenkuuluvuuden tunnetta. Olen ajatellut että hyvinvoinnin lisäännyttyä välimatka ihmisten välillä on kasvanut suhteettomasti muutenkin kuin kilometreissä. En silti usko että vanhaan palaaminen ratkaisisi yksinäisyyden ongelmaa.

Maailma on täynnä tajuamattomia puheita ja tekoja nykyään.

Jokikuvia II

Lauantaina oli kaunista ja lämmintä. Otin jokikuvia seuraten joen ilmettä. Jos tuohon jäälle kairaisi reijän, niin vesi hulahtaisi hetkessä jään alle.

Jokikadun rakennuksia. Aikoinaan nuoriso valtasi tämän talon, pystytti näyttelyitä ja teatteriesityksia ja konsertteja. Poliisi hääti heidät pois tilajohtaja Martti Kuitusen päätöksellä. Nyt tuossa rakennuksessa on hieno ravintola ja NCC:n virastot. Sittemmin nuoriso on ollut maan alla.


Nyt Turussa on vesisadetta ja +3.4 lämmintä.

Sininen talo sydämissämme

On aika muistaa Sinisen talon tuhoa. Kulttuuripääkaupunki 2011:n kunniaksi kaupunki tuhosi tämän talon.
Nämä kaupunginvaltuutetut mahdollistivat tuhon:

Ulla Achren (rkp)
Riitta Eklund(sdp)
Ruth Hasan (sdp)
Kaija Helin (vas)
Jorma Hellsten (sdp)
Raimo Huhtanen (vas)
Mia Kola (kok)
Ilkka Kanerva (kok)
Timo Kari (kok)
Marjukka Karttunen (kok)
Pirkko Keskinen (kok)
Veikko Keto (kok)
Leena Koikkalainen (sdp)
Pentti Korhonen (sdp)
Seppo Koski (sdp)
Tuomas Skyttä (sdp)
Linda Langh (sdp)
Mika Maaskola (sdp)
Olli Manni (kok)
Jukka Mikkola (sdp)
Pirkko Mikkola (sdp)
Petteri Orpo (kok)
Pertti Paasio (kok)
Kirsti Paasio (sdp)
Maija Perho (kok)
Mirja Pitkänen (kok)
Kjell Lundan (sdp)
Jouko Narvamaa (kok)
Timo Nurmi (sdp)
Maria Puhakka (kok)
Heikki Pälve (kok)
Aleksi Randrll (kok)
Anton Rönholm (sdp)
Pekka Ruola (kok)
Pentti Sonkajäevi (kok)
Mika Stepanof (sdp)
Heikki Talvitie (sdp)
Henry Toivanen (sdp)
Kristel von Frenckel- Ranberg (rkp)

Tämä ei ole ainoa moka valtuustossa, se on siunannut päätöksillään kaupunkikuvan muuttumisen rumemmaksi usein.

Toriparkkia kannatteneiden valtuutettujen nimet löytyvät ainakin keskusteluryhmä Turun toriparkista.

Jokikuvia

Joen jään päällä oli vettä. Ihmettelen miten jotkut jaksavat heitellä jäälle kiviä. Ehkä he kokeilevät jään paksuutta. Parempi heitellä kiviä kuin pelastusrenkaita.

Aivan kuin Ufo olisi käynyt laskeutumassa jäälle. Kannatta klikata kuvaa isommaksi, näkyy peremmin.

Tässä on jotain riipaisevaa, vain sorsat puuttuvat.

Elinkeinoelämän ilmoitus tekee vakavaksi. Muistaako kukaan, tai kuka nyt olisi muistamassa, mitä tapahtui sata vuotta sitten.

Yleensä jokaisella ihmisellä on syntymäpäivä

Minua järkyttää asuntojen pakkomyynti ulosoton kautta nettihuutokaupassa. En kyllä ostaisi, saati kävisin kauppaa moisella. Mitä tämäkin kertoo yhteiskunnastamme. Miten pitkältä ajalta yhtiövastike saa olla maksamatta että menettää asuntonsa. Tiedän että työttömäksi jääminen tai muu hankala elämäntilanne voi aiheuttaa katastrofin. Ehkä ihmisen pitäisi opetella ajattelemaan että mikään ei ole itsestään selvää tai varmaa. "Pitäisi olla hiirenkarvat persiissä." Näin sano vanhakansa ja tarkoittaa pelkotilaa jostakin. (Olen järkyttynyt yleensä, kukaan läheinen tai tuttavista ei ole joutunut moiseen tilanteeseen. Ainahan seurakuntalainen voi rukoilla tuntemattomankin puolesta.)


Ihmisillä yleensä on syntymäpäivä. Tunsin kerran ihmisen, jolle ei voinut tehdä horoskooppia sillä hän oli syntynyt aavikolla kamelin selässä ja äitinsä ei muistanut merkata päivää ylös, kellonajasta puhumattakaan. Syntymäaikaa tarvitaan kyllä tärkeänpiinkin asioihin elämässä kuin horoskooppiin. Missä asuvat aavikon asukit? Paimentolaiset, missä on heidän kotinsa. Heillä on ilmeisesti koti mukana aina. He osaavat vaeltaa tähtien mukaan. Länsimaiden on turha halveksia tätä taitoa, olemme paljosta kiittämisen velassa näille sivistyskansoille. Heillä on pitkä sivistyksen historia, länsimailla puolestaan ei ole pitkä sivistys takanaan.

Tänään oli Turussa lämmintä (+6) ja aurinkoista. Aivan kuin keväällä.

Turun ilmasto III

Noihin Turun ensimmäisiin kirjamessuihin liittyi kulttuuri iltamat. Esiintyjä joukko oli vaikuttava. Väinö Lesonen raakkui välihuutoja kuten tuolloin oli tapana. Jörn Donner vetelehti lavalle ja teki ainakin minuun vaikutuksen. Suomen Talvisota yhtye jakoi manifestiaan aulassa.

Nyt ihmettelen että missä oli Jarkko Laine. Jyrki Vuori oli kirjoittanut sketsin Turun patsaista joita aulassa esitti Olli Pellikka.

Kirjamessuilla varastettiin kuulemma kirjoja. Järjestäjä pyysi että Lounais-Suomen kirjailijat tarkkailisivat poistujia koska olivat sisäänkäynnin lähellä. Mahdoton vaatimus. Vartioita ei tuolloin ollut.

Monet noista esiintyjistä ja osallistujista ovat jo kuolleita ja unohtuneitakin. Silloiset nuoret radikaalit ovat nykyään vanhuksia. Yksi Lounais-Suomen kirjailijoiden sihteeri oli tiukin taistolainen jonka olen tavannut. Hän aloitti sihteerien palkitseminen rahalla ja lähtikin sitten DDRrään. Toinen rahasti surutta yhdistystä ja sai myös apurahoja merkillisen helposti. hänellä oli työhuone Vanhalla Suurtorilla ja hän vahti toisen muka kevytkenkäisen runoilijattaren poikaystäviä. Taistolaiset olivat pahenpia kuin krisrtityt siiveellisyys asioissa. Politiikka jylläsi.

En viihtynyt tuolla vuosikymmenellä erityisen hyvin.

Turun Kirjamessut vakiintuivat instituutioksi.

Turussa tänään -1.8 astetta. Aurinko paistaa. Kirkkaus on läpitunkevaa.

Turun ilmasto II

Turun ensimmäiset kirjamessut pidettiin Turun konserttisalilla 1970-luvun alussa. Lounais-Suonen kirjailijat : Anni Polva, Margareetta Keskitalo, Eeva Illoinen, Juhani Tikkanen ja Kaarlo Isotalo. Kosti Sironen julistautui anarkistiksi eikä pannut tikkua ristiin koko projektin eteen. Se ei kuitenkaan estänyt häntä median kanssa vehtaanisesta, hän yritti ottaa kunnian itselleen. Markku Into oli jo tuolloin niin suuri kirjailija että ei antanut juuri tullutta runokirjaansa esittelytelineeseen, vaan käski vetää vitun päähän. Minut komennettiin kirjakauppaan ostamaan hänen kirjansa. Anni Polva pöyristyi ja sanoi että "Jotkut runoilijat ovat herrasmiehiä, jotkut taas eivät ole!"

Aune Hiisku loukkaantui verisesti koska Helka Hiiskun Iltalaulu ei ollut näytillä. Helka oli kuollut jo tuolloin. Hiiskuttaret, kuten Kaarlo Isotalo heitä kutsui, olivat kaikki olleet rakastuneita Kaarlo Sarkiaan, miten raastavaa, miten romanttista ja epätoivoivoista.

Tietenkin messut olivat hieman vaatimattomammat kuin parhainpina aikoina Messukeskuksessa ovat olleet.

Jos joku nyt väittää ettei näitä messuja ole ollutkaan, niin dokumenttia löytyy kyllä jos jaksaa etsiä.

Turun ilmasto I

"Minua ja lapsia ei ole olemassakaan, Olen kuvitellut kaiken." Maru sanoi ja kertoi Seikkiksen ilmapiiristä takavuosina. Häntäkin oli syytetty juttujen keksimisestä ja primitiivisyydestä koska oli muka karjalainen ryssien jälkeläinen. Muistan ne kuvitelmaksi kuitatut karatepotkut erään ihmisen mahassa, kuvittelua ja fantasioita. Kaikki johtui siitäkin että pomolla oli alhainen koulutustaso ja siksi töihin kelpasi kuka tahansa. Muu taas oli epäluulo, kyttäys, kilpailu ja herjanheitto. Tämä on pikkunäpertelyä tämän päivän työpaikkoihin verrattuna. Nykyään lienee epävarmuuden ja pätkätöiden orjamarkkinat.


Kijailijoiden talvipäivät ovat kuulemma Turussa maaliskuussa. Ennen ne kulkivat Maakunnallisten kirjailijoiden talvipäivien nimellä. Kuka kirjoittaisi luennon Turun turun kirjallisista ilmapiireistä kautta aikojen. Lähihistoriassa lienee kapinallinen kausi 1970 luvulla. Sitten on suojasään kausi ja sen jälkeen Brezhneviläinen (körttilainen) kausi 1986 aina 1990 luvun lopulle. Sen jälkeen tuli Turun runo-liike ja lavarunous jonka piti olla jotain utta. Ei ollut, se toisti 1900 alun liikkeitä, tai ainakin yritti toistaa.

Markku Into ei tiettävästi ole kuulunut kirjailijayhdistyksiin, hän julistautui Turun ainoksi runoilijaksi joskus 1970 luvun keskivaiheen jälkeen. Nyt ainoa runoilija tuntuu olevan Harri Nordell ja hän onkin Paraisilta. Luin hänen viimeisimmän runokokoelmansa ja hienoja runoja ne olivatkin.

Muualta Suomesta tulevien kirjailijoiden on hyvä muistaa että tähän kaupunkiin kuuluu yksi tapa ajatella ja puhua. Vaihtoehtoja ei ole. Jarkko Laine on tabu. Valtaa pitävät demarit ja kokoomus se näkyy kaupunkikuvassa. Jos haluatte nähdä vanhaa Turkua, menkää tai vaatikaa opastettua kaupunkikävelyä. Jos olette vilkkaita ja iloisia, pitäkää varanne, että ette joudu G1 osastolle. Eräs muualta tullut oli joutunut sinne. Joku hesalainen lääkäri oli pelastanut hänet, koska oli "hullu" oli terve ja todella käynyt Pohjois-Koreassa osasi sirkustemput.

Turussa +3 lämmintä, harmaa leuto sää jatkuu.

Silmut kevääseen

Japanilaistyylinen pensas naapurin seinustalla tekee silmuja.

Nämä ovat kuolleita ja jotenkin viehättäviä kuivuneita kukkia. Pitsimäisen kauniita lähemmin nähtyä.


Talon ulkoseinässä on reikä. Väärin tehty lippalauta, vesi jää makaamaan ja hapattaa seinän. Jotain pitäisi tehdä tällekin vuokratalolle.

Turussa +3 astetta. Kosteaa ja pilvistä.

Lumettoman ajan aikana

Eilen illalla katsoin, tavasta poiketen, Suomen kaunein koti ohjelman. Itse asiassa minua kiinnosti Annankadun puutalo asunto. Piristävä poikkeus näiden puleerattujen kotien sarjassa. Portaat ovat aina haaste laajennetuissa puutaloissa. Tässä se oli jotenkin onnistunut. Muistan aikoinaan Portsassa kun toimittaja Lipponen rakensi lankkuportaat niin hienosti, ettei niitä edes huomannut, ellei tiennyt niiden paikkaa. Toiset portaat hyvässä mielessä näin toisessa puutalo asunnossa ne oli sijoitettu kahden hellahuoneen väliseen tilaan. Hellahuoneet oli yhdistetty asunnoiksi, joten pinta-ala oli tuplaantunut. Jos mahdollisuutta, tai taitoa, ei ole, niin synnytetään hukkaneliöitä helposti.

Muistan asuntomme Rauhankatu 26 A:ssa. Portaat vinttiin menivät eteisestä, kuten ne aina menevät saneerattomissa taloissa. Suunnittelimme että siitä ne menisivät jatkossakin mikäli vintti rakennettaisiin. Näin säästyttäisiin olohuoneen piluulta. En tiedä mistä portaat nykyään menevät, olen kaivannut sitä asuntoa paljon. Mieheni sai viran tuolloin muualta Suomesta ja huoneisto myytiin, vaikka viisasti ajatellen sen olisi voinut vain vuokrata.

Siinä taloyhtiössä oli joku vihannestukku tai jotain vuokralla. Se ei ollut maksanut vuokriaan aikoihin. Isännöitsijä suuttui kun huomautin asiasta. No mehän ei oltu köyhyiä ja kipeita nousukaudella 1980-luvulla. Siinä talossa ei oltu koskaan siedetty lapsia, pikemminkin vihattu.

Olin ajatellut kirjaa Portsan lapsista. Useimmat sanoivat että oli oleellista olla näkymätön. Oli myös yleistä että syntipukkeja olivat aina samat lapset, koska se oli helppoa ja valheellista. Minua on aina kauhistuttanut turkulaisten julma ja raaka tapa suhtautua lapsiin. Jotenkin perusvihamielinen.

Myöhemmin aamulla katsoin Kakolan saneerattuja puutaloja. Olen pöyristynyt sillä näytti vahvasti siltä että asuntojen sielu oli tuhottu. Vanhat ihmiset uskoivat että taloissa asui talon henki. Jos talon hengen suututtaa väkivaltaisilla muutoksilla asunnossa tai talossa, niin huonosti käy. Yksi entisöijä kertoi että hän tunsi puulattiaa tutkiessaan selässään silmät, epäilemättä talonhenki oli huolestunut. En usko että gryndereillä on herkkyyttä tällaiselle tuntemukselle tai edes halua tuntea. Dollarit vilisee silmissä enemminkin.

Harmaa päivä Turussa. +2 astetta. Lumeton aika jatkuu.

Melankolinen näkymä

Tihkusadetta, joka tullessaan maanpintaan synnyttää ohutta tilsujäätä. Tilsujää on vaarallista ja petollista. Olen kehittänyt tekniikan miten ostoskärryn saa kätevästi kiviportaita ylös. Yksi mies olisi halunnut auttaa kärryjen vetämisessä mutta kerroin hänelle että menee kätevästi näin.
Aina oppii uutta arkipäivän helpotuksesksi.

Kuva on otettu Tuomaansillalta. Jos olisin ollut tien toisella puolen näkymässä ei olisi tuomiokirkko vaan Koroisten valkoinen risti. Samapa tuo mitä rekvisiittaa kuvassa on. Joki on valkoinen ja kohmeen peitossa. Maisema on hyvin utuinen.