Päivä ei valjennut tänään. Samaa valjua hämärän hyssyä. Kadut olivat liukkaita ja jäisiä kävellä. Joki melkein jäätön taas. Vanhalla Suurtotilla oli ainoa valopilkku virolainen oranssinen savivati. Se loisti kuin majakka yössä.
Tunsin itseni unissakävelijäksi sumujen keskellä, tässä kaupungissa suhtaudutaan varautuneesti kaikkeen, jopa toiseen turkulaiseen, Ole siinä sitten maassamuuttaja tai maahanmuuttaja, turvapaikanhakija tai paperiton. Kerjäläistyttö, pieni ja laiha, istui tai paremminkin kyyhötti kauppaa vastapäätä lähes huomaamattomana, kertakäyttömuki kädessä. Missä on kotisi tyttönen. Erään kirkon rapuille ei pidä mennä kerjäämään, siellä on almujen anto ja kerjääminen kielletty kirkon alueella. Tuntuu että kristitty ei enää anna paitaansa palelevalle. Päin vastoin vie viimeisetkin vaatteet päältä. Onko hallituksessamme yhtään tosi kristittyä, epäilen vahvasti.
Minusta tuntuu että maailmassa on paljon näkymättömiä ihmisiä. Rakkaudettomuus leviää kuin seitti ja tahmaistaa kaiken tielleen osuvan. Kaikki on jotenkin epäselvää ja sameaa. Yksi on ainakin varmaa: pieni ihminen on sodassa omilleen, ainakin Aleppossa ja Syyriassa.
Jouluna pitäisi muistaa että Jeesus-lapsi oli aikoinaan pakolainen.
No comments:
Post a Comment