Kuuntelen radiosta uutisia jotka ovat todella rajuja. Mitä tapahtuu kulisseissa, ne uutiset joita ei kerrota. Ajattelen äitini (91) ikäpolvea. He muistavat vielä sodan, jopa muistisairaat muistavat sota-ajan tapahtumia. Äitini muistaa hyvin ja sanoi että: Niinköhän nuo vielä sotimaan rupeavat. En usko että kukaan sodan elänyt ja nähnyt sitä haluisivat enää koskaan.
Sodan enteitä ei kukaan, joka elää siinä ajassa, pysty näkemään. Historiat kirjoitetaan jälkikäteen, jälkiviisaasti. Historioitsijalla ei ole todellista kokemustasiitä mitä tapahtui. Sota jatkuu sukupolvien ketjussa traumoina. Hyökkäysohjukset jossakin Baltian rajalla ovat totta, moniko todella ajattelee miten tottane ovat? Tai Irakissa joukot etenevät nopeasti ajaakseen pois Isispahat ja matkalla taas siviilit kärsivät. Korttelisota on kauhein sotimisen muoto.
Aleppon kellot eivät soi turhaan. Toivon etteivät kohta soi sodan kellot Euroopallemme. Taustalla kauhukuva Venäjän ja USA:n sota Euroopan unionia vastaan. En rupea ennustaja eukoksi. En halua Natoon. Haluan rauhan ajan, jota ei ole ollut enää aikoihin.
No comments:
Post a Comment