Tuesday, February 10, 2015

Orava kuulostelee kaveria



Turussa paistaa aurinko ja lämpötila on +7,8. Harakat mekastavat katoilla. Orava naksuttelee kaveria kisailemaan.


Auringolla on energisoiva vaikutus ihmisiin. Jotkut laittavat asuntonsa myyntiin ja alkavat rakentaa uutta pesää kuin eläimet yleensä meillä keväisin. Puutaloasunnot käyvät pieniksi perheenlisäyksen myötä. Portsassa puutaloasuntoja ostavat nuoretparit ja sitten asunto käy ahtaaksi kun lapsia tulee. Tästä on varmaankin peräisin hokema että puutaloasunnolla hankitaan pesämuna parempaan asuntoon. Minä en usko kaikkien kohdalla tähän. kaikki eivät laskelmoi, laskelmointiin pystyvät ainoastaan synnynnäiset pyrkyrit.


Orava kuulostelee ja katselee ja asettuu poseeraus asentoon. Uskon että se on tottunut kameraan. Sopivasti kesy ja utelias.




Parhaimmillaan oravia oli kuusi juoksemassa pitkin aitaa kattoja ja puita. Orava tulee sisällekin jos ikkuna on sopivasti auki. Se sumeilematta ottaa leipäpaketin mukaansa, vaikka se olisi itseään isompi pussi. Hamstraaja on aina hamstraaja. Orava hamstraa ruokaa omiin kätköihinsä. Ihminen hamstraa kaikkea mahdollista kotiinsa ja varastoihinsa, jopa niin että lopulta perheenjäsenten on poistuttava kodista että hamstraaja saa tilaa tavaroilleen. Hamstraajan kodista lähtevät muut asukkaat, tavarat eivät lähde. Joskus asunnonmyynti ilmoituksissa näkee korostettavan varastojen ja komeroiden määrää, joka on tietenkin pois asumisesta.




Orava sanoo heippa kaikille, hänellä on asunto.

3 comments:

Ripsa said...

Kylläpä oravat ovatkin sopeutuneet ihmisiin! Se taitaa olla aika tiivis kaupunginosa. Säksättikö tämä kaveri sinulle? Selvästi se viimeisessä kuvassa katsoi suoraan kameraan.

Ei täällä meidän pihalla muuta kuin vanhat varikset ole tottuneet meihin. Ne saattavat raakkua kun tullaan pihalle. Linnut pyrähtelevät eestaas, joskus harvoin eksyy pihalle orava, mutta häipyy aika äkkiä. Täällä on paljon lapsia, ehkä lasten äänet ovat liian kimeitä ja siis pelottavia.

quijote said...

Variksetkin ovat mielenkiintoisia lintuja.

Tämä on tihään rakennettua aluetta. On puita ja aitoja ja kattoja juoksennella. Sitten on kissoja jotka kyttäävät kaikkea mikä liikkuu. Kissat liikkuvat vapaina, eikä enää kukaan vainoa niitäkään.

nykyään usein mietin että pitäisikö vaihtaa maisemaa kun on tutuksi tullutta kaikki

Ripsa said...

Äh, älä ihmeessä! Ei se vaihtamisesta parane.

Tässäkin kaupungissa on lopulta puolensa, vaikka vähän väliä mietin muuttamista jonnekin päin.

Tässä on lähellä asema ja junalla pääsee nopeasti joka puolelle.

Varikset tykkäävät puhua ihmisten kanssa, kun joutuvat niitä seuraamaan ja tietävät mitä moskaa ne jättävät jälkeensä. En usko että niillä on ainakaan syömisten perusteella kovin korkeaa käsitystä meistä, mutta sitten: mitäs ne muuten söisivät? Ainakin niitä olisi paljon vähemmän.

Selvästi ne tulevat kyllä tervehtimään, muutama yksilö kumminkin. Eroavat väritykseltään niin että ne tunnistaa.