Joki virtaa aina vaan pois, on läpikulkumatkalla

Kesä on tullut. Kuvan taideteos enteilee lisää tulevaksi. Melkein voisin kurkistaa tuosta reiästä jonnekin toiseen maailmaan...

Pilvipoutaisessa säässä loistavat valkoiset säteet. Vahinko että tuo valotolppa on edessä, vai onko se vanhinko?

Klikkaa isommaksi. Tämä pitää nähdä isonpana. Kesä on vehreimmillään ja joki virtaa aina vaan Turusta pois; on läpikulkumatkalla.

Niin ruma että on kaunis

Tämä kuva ei liity tekstiin. Se on mielentila.

Löysin uskomattoman ruman, myytävän puutalohuoneiston. Kuvien perusteella se on ruma; niin ruma, että on ihan pakko mennä katsomaan. Pähkäilin mielessäni että onkohan kyseessä useamman asunnon yhdiste, vai kenties liikehuoneistona toiminut huoneisto.

Muistan erään viihdetaiteilijan ja säveltäjän löytäneet jostakin omakotitalon, joka oli kuvassa niin ruma, että heidän piti ajaa jonnekin Kirkkonummelle asti katsomaan. He ostivat sen talon. Se oli hyvin viehättävä.

Toivon että minulle käy paremmin, tai pahemmin; riippuu mistä suunnasta katsoo. Voi olla että samaistun kohteeseen ja viittaan kintaalla porilaisille. Luen vanhoja kirjoja, niissä ON viisaus ja sivistys.

Nämä kuvat eivät liity tekstiin: Ovat mielenmaisemia nyt.

...eihän se käy että lapset rupeavat omatoimisiksi ja luoviksi ja kiipeilevät puissa ja hyppivät kallioilla ja mättäillä...

Minne ovat kadonneet lapset ja lasten äänet talojen pihoilta? Leikitäänkö pihoilla enää hippaa, kymmentä tikkua laudalla, rosvoa ja pollaria tai leskisiä. Ei kai leikitä, sillä lapset köijätään autoilla harrastuksiin ja harjoituksiin. Sitten ihmetellään ja perustetaan komiteoita miettimään että miksi lapset eivät liiku tarpeeksi ja miksi he lihovat. Lapsen luontainen liikkuminen on estetty.

Komiteoille varatuilla kokoontumisrahoilla voisi viedä lapset vaikka pystymetsään ja katsoa miten lapset käyttäytyvät siellä. Samaten kaikenlaiset nykyajan kasvattajat, jotka koko ajan korostavat lasten turvallista oloa, vosivat miettiä miten lapsi selviytyy ihan omin avuin erilaisista tilanteista. Namusetiä ja itsensäpaljastajia on ollut aina, mutta ei heitä ole ihan joka nurkan takana. Moniko lapsi ja nuori osaa kiivetä puuhun nykyään? No, eihän se käy että lapset noin vain rupeavat luoviksi ja kiipeilevät puissa ja hyppivät kallioilla ja keksivät ties mitä luonnostaan hauskaa. Heti joku soittaa lastensuojelun huostaanottoon tai johonkin muuhun paikkaan, sillä eihän se sovi että lapset ominpäin ovat, ja kohta tapahtuu jotakin kamalaa, ja vanhemmat rahastaa, mikäli palkattu henkilö osoitetaan vastuulliseksi.

Haluan että lapset menevät taas metsiin, puistoissahan ei voi tehdä muuta kuin katsella, jos sitäkään. Lapsilta on viety seikkailun, vaaran ja ilon kokemisen mahdollisuus. Kotimetsä on muuttunut teoreettiseksi ja kuivaksi ja liian vaikeaksi mieltää. Olen ehdottanut kaupungin tädeille jo monta kertaa että kalliiden toimintakeskusten sijaan kaupunki investoisi muutaman hehtaarin metsään; sitä löytyy yllättävän läheltä keskustaa, metsää nimittäin. Ohjaajiksi valppaita ja rauhallisia henkilöitä, sellaisia joita ei ole kyllästetty hosumishoidon opeilla, vaan läsnäolevilla ja maanläheisillä henkilöillä. Sellaisiakin vielä on.

Tämä vanha vaahtera suorastaan houkuttelee kiipeämään puuhun ja rakentamaan majaa sinne. Näen jo silmissäni kuinka lapsi puetaan kypärään, polvisuojuksiin ja muihin pehmikkeisiin, ja miten kiipeäminen käy mahdottomaksi.

Käsitys työn tekemisestä on vaivannut minua jo Luovan Toiminnan Seikkiksestä
asti. Siellä oli kerran ohjaaja, joka ei ehtinyt riisua takkiaan koko työpäivän aikana, kun oli niin kiire tehdä kaikkea. Todellisuudessa hän teki itselleen kiireen, reuhtoi ja hosui ja loi itselleen Olen kova tekemään työtä imagon. Tapasin tässä entisen seikkisläisen joka mainitsi tuon kovan työihmisen nimen. Legendat elävät.

Tarkoittaa vanhaa myyttiä naisesta joka oli ensin synnyttänyt lapsen aamuyöstä, pian sen jälkeen teki navettatyöt, kuskasi tonkat maitolavalle ja sitten siirtyi mitättömämpiin tupatöihin. Siivosi huoneet, pesi lapset ja, ehei, ei tämä sankarinainen suinkaan lepäämään käynyt vaan hakkasi motillisen halkoja todistaakseen työihmisen maineensa.

Ilman isää kasvaneita pojista tulee kovia sanoi muinoin yksi ruustinna. Nykyään pojat ovat hukassa naisten hoivavietin alla: naiset ovat aina huolestuneita jostain kamalasta. Pojilta on viety oikeus turvalliseen miehen mallin kokemiseen. Olen tavannut avioeronneita naisia, jotka tekevät kaikkensa ettei lapsen isä saisi tilaisuutta olla lastensa kanssa. Voiko lastaan vihata vielä enemmän? Kyllä voi. Lapsen voi unohtaa nurkkaan rättiä imemään ja sitten akateeminen henkilö selittää että kyseessä oli ikuinen muistutus siitä miehestä. Pistetään lapset kärsimään No, eivät ne miehetkään viattomia ole, joten arkijärjellä ajatellen: Annetaan lapsille edes kotimetsä takaisin. Mennään metsään kaikki.

Kylämarkkinat Portsassa

Painostavan kostea sää. Paita nihkeytyy selkään, onneksi pyöräillessä ilmavirta viilentää. Sitten satoi hieman, mutta ei häiritsevästi. Silti väkeä oli paljon. Operaatio Ruokakassi oli jakamassa soppaa ja Mikaelin kirkkoherra Jouni Lehikoinen kätteli ja jutteli kaikkien niiden kanssa, jotka halusivat tulla kätellyiksi ja oli puhuttavaa. Joku kysyi että: Onko tuo joku politiikko? No ei ole, ihmisiä voi kätellä muutenkin ja lausua rohkaisevia ja ystävällisiä sanoja.

.

Operaatio Ruokakassi on tarpeellinen: tästä olemme varmaankin kaikki samaa mieltä. Toivottavasti toiminta saa jatkua edelleenkin, sillä tarvetta on entistä enemmän.

Samaa eettistä linjaa edustaa Turun Kylätalo, joka on kaikille avoin kohtaamispaikka Pakkarinkati 1:ssä. Siellä voi nauttia kupin teetä, istahtaa hetkeksi, löytää kirjan tai ystävän, tai molemmat. Arkisin sielllä toimii Kahvila, myymälä ja hiljainen työskentelytila. Viikonloppuisin on paikka varattu järjestöille. Sitten kerran kuussa on Kylätalopäivät.

Rouvat syövät soppaa entisen Työväen Säästöpankin katutasoaskelmalla. Taustalla ei suinkaan veisattu virsiä, vaan bändi soitti ja lauloi jotakin hyvin turkulaista musiikkia. Minkä ihmeen takia turkulaiset antavat itsestään töykeän kuvan? Jotenkin luontainen ystävällinen kontakti on mahdoton. Turkulainen perheenjäsen tokaisi että antavat itsestään todellisen kuvan. He ovat töykeitä. Kuvan rouvat eivät ole töykeitä.

Koirat kuuluvat portsalaiseen katukuvaan. Tällä koiralla oli hauska ilmme monta kertaa.

Olen jo ennenkin kaivannut Portsan katumarkkinoille taidetapahtumia. Sirkustaiteilijoita, lauluryhmiä ja teatteria. Vaikka tietysti katumarkkinat ovat rahankeruuta ja kirppismyyntiä, kuten joku mainitsikin, voisi tapahtumaa kehittää esimerkiksi Portsan eri vuosikymmeniltä tai jopa vuosisadalta olevilla teemoilla.

Rottapolulla kukkii sininen

Tänään oli helteinen päivä. Aamulla menin torille viileän aikaan ja kaikki oli hyvin raikkaan oloista. Rottapolun vierustoilla kasvaa raunioyrttipensaita, tiedätte nämä isohuokoiset lehtipensaat. Otin varjoni kuvaan että näyttäisi syvemmän siniseltä nuo kukat.

Joessa uivat tyhjät kaljatölkit ja pari lintua. Mietin että onko Aurajoessa uiminen laillista? Yläjuoksulla on matalaa, mutta joesta voi kahlata pois. Alemmalla onkin sitten pankitusta eikä joesta pääse ylös kuin pelastushenkilökunnan avulla. Joten ei sinne ehdon tahdon pidä hyppiä.

Nuo siniset kukat kukkivat syksyyn saakka.

Omenankukat niin kauniit

Meillä Nummenpakalla kasvaa ikivanha omenapuu, joka näyttää kuolleelta kunnes puhkeaa kukkaan. Vanhuus ei ole sairaus, se on olotila. Mitä vanhemmaksi elää, sen hilpeämmäksi tulee. Olen lukenut Minna Lindgrenin Kuolema Ehtoolehdossa ja kuolema on tullut sinuksi jotenkin. Kirja on jokaisen luettava, kaikkien.

Istutin salaojaputkien päihin kukkia ja mansikka-ampellin Olin kuulevinani varisten raakkumista; ne tiedottavat tulevista mansikkakekkereistä toisilleen.
Pahuksen painavia nuo sementtiputket olivat. Olisin ilahtunut miesenergiasta, mutta ei näkynyt sopivaa.

Kesä päsähti todella lämpimäksi. Varjossa on mukavaa istuskella. Äitini täytti eilen 89 vuotta Pohjois-Karjalassa. Hänelle oli laulanut tenori monta laulua ja oli kakkua, piirakoita, karjalanpaistia ja kaikkea mahdollista. Konjakkiakin ja punaviiniä oli ollut. Koska perhe on levittäytynyt laajalle, juhlia riittää pitkin kesää. Äitini asuu yksin maatilallaan kesäisin ja hoitaa kasvimaitaan ja kukkamaitaan. No, yksin hän kyllä harvoin on, joku sukulainen tai tuttava on vierailulla tai lapsista joku kesälomalla. Tansseja ei enää ollut, mutta mieli oli reipas ja jalka kepsakka. Niin mielelläni olisin jo kesämailla minäkin.

Talonmme pihalla kasvaa monta vanhaa puuta

Pitäisikö viedä saniaiset seinustalta evakkoon? Kohta tulee raksatelineet ja saniaiset ovat mennyttä tältä kesältä. Olemme kasvanaat henkisesti erilleen, tämä puutalo ja minä. Olen koko ajan miettinyt että tämä talo on kirottu ja vihamielinen. Kauhulla ajattelen nuoria ihmisiä jotka mestaroivat ja pahoinremontoivat taloa; jotakin tapahtuu varmasti. Minusta näitä vanhoja taloja ei saisi remontoida turhaan. Vanhan asumisen jälkiä ei saisi häivyttää ja modernisoida liian rajusti.

Sama koskee pihasuunnitelmia. Jos talon pihalla kasvaa monta suurta ja vanhaa puuta, niin ei siinä kyllä paljon kukkaset kukoista. Nurmikko kuloutuu tai mätänee aika pian. Joku epäili että nurmikko on myrkytetty joskus. Ehkä onkin.

Puun latvat tavoittelevat taivasta: Ukkosen jälkeen raikas sää ja huuhtoutuneet lehdet tuoksuvat puhtaalle.

Vanhan talon ikkuna peilaa puita ja taivasta. Jos nuo ikkunat saavat lähteä, lähtee joku muukin. Suojellun alueen taloja ei saisi korotella eikä ulkoista kuvaa muuttaa.

Tällä alueella asutaan lähekkäin. Lonttisen puutalot ovat tiheään rakennetut. Meidän talomme on vanha rautatieläisten talo. Toisin kuin Pohjolassa, tontti on oma. Olen joskus ajatellut ja päätellytkin että taomme ylin kerros on jälkeen päin rakennettu. En tiedä miksi.

Puun kaarna on vanhaa ja puu itse paksu; paljon nähnyt lehmus. Puilla on sielu ja mitä vanhempi puu on, sitä sielukkaanpi se on.
Jos kiinnostusta on, vastaan kyselyihinkin.