Kypsän leivän tuoksu

Menin seuraavana aamuna pirttiin, uunin kylki oli lämmin, laudoilla vastapaistettuja ohuita ruisleipiä. Ilmassa oli tuoksu, kuin kesän, tai vasta alkavan elämän.

Antti Hyryn Uuni-teoksen viimeiset lauseet.

Luin kyseisen teoksen melkein yhdeltä istumalta. Se on kiireetön, todellinen ja rauhoittava lukukokemus. En kokenut mitään raamatullista, kuten jotkut ovat kokeneet. Minusta tämä on elettyä elämää, ja siksi niin kiehtovaa. Rauhan ja levollisuuden kokemus, samanlainen kuin luostareissa tulee etsimättä. Se vain on.

Ilta vaihtuu yöksi. Viileä tuuli viriää ikkunasta. Helle ei ole jatkuva olotila. Sade ei ole vieläkään siunannut maisemaa.

Booktorilla Turussa sunnuntaina 18.7. 2010

Jumalan äidin ruusu

Jumalan äidin sylissä on ruusu.
Yksikin sen lehti
lääkitsee rujot sydämet.
Jumalan äidin sylissä on ruusu.
Säihkyväsilmäinen hymyilee -
kuka haluaa lääkitä myrkyllisen sydämensä?

Edith Södergran, Elämäni, kuolemani, kohtaloni

Kostean kuuma sää. Yöllä kävin unohtuneet pyykit sisälle ja toivoin että sade tulisi. Ei tullut. Hengitys käy työlääksi, ilmassa on jotain ärsyttävää. Puutorilla katselimme vanhoja kirjoja. Löysin Booktorilta Andrei Rublev-teoksen.

Ja sitten löysin tuon Edith Södergranin pokkaripainoksen.

Terapiamatto on turvallinen

Dosentti Johan Bäckman on pitänyt Pietarissa tiedotustilaisuuden jossa hän mm. väittää että Suomessa joka kuudes lapsi huostaan otetaan. Lisäksi hän on kertonut että lastenkodit hyötyvät huostaan otoista rahallisesti. Lapsia kuulemma kääritään paksuun mattoon rullalle ja jätetään tunneiksi maton sisään. Kysymys lienee terapiamatosta. Olen itse kokeillut kierittämällä itseni maton sisälle aikoinaan vammaistyössä ollessani. Se oli turvallinen kokemus.

Mihin tilastoihin nämä väittämät perustuvat? Mikä tarkoitus näillä esiintymisillä on? Miksi Suomessa ei kerrota miten asiat oikeasti ovat? Niin miksi ?

Voitte lukea lisää Minun Venäjäni blogista.

Ohdake on kaunis

Kuuma kausi jatkuu edelleen. Kosteus on läpitunkevaa. Puut alkavat kellastua joten saisi jo ukkonen ja sateet tulla. Mansikat ovat kärsineet kuivuudesta mutta maku on tallella. Lakkoja on turha tavoitella tänä kesänä. Mustikat eivät ole kypsiä vielä. Poluilla tuoksuvat paahtuneet neulaset. Linnut kaikki hiljaa.

En ole ehtinyt kesäteatteriin vieläkään.


Luen parhaillaan Antti Hyryn Uunia. Näin hyvää kieltä ja kerrontaa on nautinto lukea vaikka ei muurauksesta ymmärtäisi juurikaan.

Ohdake on kaunis kukka, kuva yllä. Varsinkin silloin kun se on syvää violettia. Vasemmalla viljelty pihakukka.

Hiljaiset hyväntekijät

Ortodoksisen kirkon historiassa on runsaasti naisia jotka ovat tehneet hiljaista, itsestään lukua pitämätöntä työtä kirkon tai luostarin hyväksi. Piispoilla on ollut taloudenhoitajia jotka ovat kasvattaneet leskipiispan lapset ja hoitaneet kodin ja tukeneet näin piispuuden toteutumista. En ole pahemmin kuullut tai lukenut heidän arvostuksestaan kirkkokunnassamme.

Konevitsan miesluostarissa on yhden nunnaksi vihityn naisen hauta. Hänet vihittiin nunnaksi kyseisessä luostarissa vähän ennen kuolemaansa. Tämä nainen hoiti Konevitsan kukkamaita kauniisti, huolehti silloisen igumenin taloudesta ja pesi jopa pyykit omakätisesti ja huolehti muutenkin asioiden sujumisesta arjessa. Kaikki ne jotka muistavat luostarin kukkamaat silloin, kaipaavat niitä nyt. On siellä joitakin jäljellä olevia kukkia vielä ja yritinkin kuvata liljoja ja muita yksittäisiä kukkia. Turussa oli aikoinaan Konevitsan luostaria käsittelevä näyttely. Näyttelyssä oli kuva juuri nunnaksi vihitystä naisesta. Kuva kiehtoi ainakin minua. Pian nunnaksi vihkimisen jälkeen nainen kuoli erinäisiin sairauksiin. Omaiset olivat unohtaneet hänet joten luostari maksoi lääkärit ja sairaanhoidon ja järjesti myös hautajaiset.

Konevitsassakin lienee hellekausi nyt, vaikka Laatokka viilentääkin tehokkaasti.

Päivän lainaus 13.7.2010

Taide vailla henkisyyttä sisältää oman tragediansa. Jo oman aikansa hengettömyyden tajuaminen vaatii taiteilijalta aivan määrättyä ymmärrystä ja arvostelukykyä. Todellinen taiteilija palvelee aina kuolemattomuutta- hän pyrkii tekemään maailman ja siinä elävän ihmisen kuolemattomaksi. Taiteilija, joka ei pyri etsimään absoluuttista totuutta ja joka väheksyy universaalisia päämääriä toisarvoisuuksien kustannuksella, on pelkkä päiväperho. (Andrei Tarkovski, Vangittu aika).

Aino-neito Aurajoessa...

Unohtuivat nuo Keskiajan markkinoiden perinnetyökuvat laittamatta. Tässä välissä ehti tapahtua kaikenlaista kiinnostavaa kuten Aino-neito uimassa tai vilvoittelemassa Aurajoessa, rautatiesillan pielessä. Osui kuvaan vahingossa kun kuvasimme tiirojen sukellusta.

Rukkia ei tunnettu keskiajalla, vaan värttinä toimitti rukin virkaa.

Tuohi oli aikoinaan tarpeellinen raaka-aine erinäisiin esineisiin ja tarvekaluihin. päre muuntuu koreiksi taitajan käsissä.

Keskiajalla hyödynnettiin kaikki mahdollinen, mitään ei heitetty hukkaan. Teurastetusta eläimestä saatiin saippuaa ja muita tuotteita ruuaksi kepaamattomista ruhon osista.