Usvainen aamu

Wihantojen uusi pytinki Allinkadulla, Lonttisissa, alkaa näämmä olla valmihko. Juna Helsinkiin pyyhältää ohi, junissa on aina kaukokaipuun tuoksua. Junat ovat laadultaan universaaleja. Universaaliudesta puheen ollen,eilen illalla katsoin Arja Saijonmaan esittämän Tyttö ja Tanssiva karhu kappaleen. Sen vaikutus melkein laukaisi itkun. Arja S. on ikoni ja Marja-Leena Mikkolan teksti ja Chydeniuksen sävellys ovat ikuisia ja muuttumattomia. Runossa ei ole tarinaa, se on kuva ihmisen sieluntiloista.

Usvainen kuva joelta. Sumun takaa häämöttää erään arvokiinteistön silhuetti. Kaupunkimme on täynnä nykyään sokkeloinen, aina ei voi oola varma onko tuttu reitti tallella. Tällainen seikkailu ei enää innosta minua. Portsassa radantakainen maailma ei ole enää avara, siellä on Kirstinpuiston rakennustyömaa ja pysyköön siellä. Ihan joka koloa ei tarvitse täyttää ja puita kaataa. Olen aina pitänyt Portsan selkeydestä ja ryhdikkyydestä.