Onneksi olkoon Pyhän Aleksandran kirkolle

Heräsin aikaisin kuten aina ja pesin ikkunat. Ensin piti poistaa esteet eli romut edestä. Sitten pukeuduin säähän sopivasti, se on aina haasteellista syksyisin ja keväisesti, ja menin hakemaan viikonlopun ruoat. On tärkeätä että on paksupohjaiset kengät, se ehkäisee flunssan. Kesällä taas totesin miten helppoa on itäsuomalaisten kanssa kommunikoida ja miten luontevaa on olla. Seurakuntalaiset ehkä tietävät Turussa että ortodoksinen kirkko täyttää 175 vuotta. Viisikymmentä seurakuntalaista pääsee ilmoittautumisjärjestyksessä juhliin. Tiedättehän että tukan täytyy olla hyvin, ei saa olla ruma ja lihava, lisäksi esim. palohaavoja ei saa olla kädenselässä tai kynnet halkeilleet, lisäksi vaatteet pitää olla kalliit ja tyylikkäät. Mielellään akateeminen koulutus on eduksi. Rahvas on pelottavaa, varmaankin heidän uskonsa umalaan on epätieteellistä ja naivia. Kirkkorakennus seisoo omalla tontillaan ja sekös gryndereitä vituttaa. Kutsuvieraita on kuulemma viisikymmentä, juhla pidetään huomenna VPK:n talolla. Arkkipiispa Leo on läsnä. Turha yrittää sisälle, sinne ei päästetä. Tästä huolimatta ja juuri siksi, kirkkorakennusta täytyy puolustaa.