Saturday, February 29, 2020

Toivon ettei marttyyrikeisarinna Aleksandran kirkosta tule marttyyria


Suuri paasto alkoi. Pakolaisjoukot ylittävät Euroopan rajoja. Syyriassa jatkuu sota. En tiedä mikä tämän sodan todellinen motiivi on, mutta kärsimyksen malja valuu yli ihmisyyden rajojen.

Tämän kirkon paikalle kaavailtiin raatihuonetta. Engelin tarkoituksena oli suunnitella myös raatihuone palaneen tilalle mutta aika kävi vähiin ja lopulta tsaari luopui sen rakentamisasta.Kirkon naapurissa oli myöhemmin Sygneuksen koulu ja yliopistorakennus. Mainitut rakennukset tuhottiin 1960-luvulla. Tilalle rakennetut ovat rumia ja jotenkin historiattomia.

Kuvan hakeama on kohdasta joka on kirkon pohjoispuolelta. Halkeama on syvä, eikä se ole ainoa.


Halkeamia on joka puolella kirkkoa. Nämä halkeamat ovat isoinpia syvenpiä. Ne ovat syntyneet pinessä ajassa. Lähistöllä on ollut tärinää ja maaperän liikkuvuutta erään massiivisen työmaan aiheuttamana. Toivon että marttyyrikeisarinna Aleksandran kirkosta ei tule marttyyria. En halua että siitä tulee poliittisen toiminnan väline ja uhri.


Ortodoksinen kirkko on Turussa pienen, mutta ei etuoikeutetun, vähemmistön kirkko. Se on autonomian ajan kirkko ja on pala Turun historiaa, halusitte tai ette. Kirkko seisoo omalla tontillaan, kiitos Suomen valtion ja silloisen opetusministeri Kivistön. Tiedän että laupungissamme on voimia jotka haluaisivat poistaa kirkon katukuvasta, mutta kirkko on suojeltu rakennus, sitä ei niin vain tuhota. Kirkko on ortodoksinen kirkko, ei ryssänkirkko. Puhukaamme siitä kunnioittavasti kuten puhutaan ruotsalaisestateaerista, synagogasta ja tuomiokirkosta.

Turussa hieman lunta joka sulaa pois. Aurinko näyttäytyi iltapäivällä.

Murtumat ovat todellisia. Boi olla että joidenkin mielestä uuden torin imagoon ei vanha kirkko ja vanhat ihmiset sovi. Vanhuus ei ole muodissa, eikä vanhusten hoito ja kulttuuri ole tarpeeksi tuottoisaa. Miten on arvojen laita.

No comments: