Eräässä keskustan ruokakaupassa oli leipähylly aikoinaan siten että sieltä voi katsella läpi eli kytätä. Eräs toripsrkki rouva (kokoomus)kyttäsi yhtäkin miljööaktivistia, josko tämä sattuisi hymyilemään itsekseen. Tällaisessa tilanteessa neuvon kaikkia katsomaan silmiin ja hymyilemään ja toivottamaan hyvää päivän jatkoa. Turkulaiset eivät hymyile koska se on epäilyttävää. Kerran nousin bussiin työkaverini kanssa ja hymyilin kuskille ja sanoin päivää. Työkaveri sanoi että noin ei käyttäydytä Turussa. Täällä ollaan naama peruslukemilla ja hiljaa.
Yksi manalle jo mennyt sihteeri eräässä isossa konsernissa, sai potkut eli sai valita lähteekö itse vai pannaanko lähtemään. Hänen veljensä oli kirjoittanut työmaalehteen stalinistisen kirjoituksen ja pomo oli lukenut sen ja tehnyt jöhtopäätöksiä. Sihteeri sai lähteä koska duunari veli ei osannut kirjoittaa niin korkeatasoista teksiä ja sisko taas osasi kaunokirjaillakin.
Hän nautti olostaan ja näveli pitkin katuja ja tutustui kaupunkiinsa. Hänen vanha äitinsä sai puhelun huolestuneelta kaupunkilaiselta joka oli nähnyt ent.sihteerin hymyilevän itsekseen Itäisellä Rantakadulla.
Hymyileminen käsitetään tyhjännauramiseksi ja sellainen ei kunnon ihminen ole. En erityisemmin pidä joistakin vanhoista sananlaskuista, ne ovat menettäneet merkityksensä ajassamme.
Turussa paistaa aurinko +5 astetta ja tuulee.
Konserni ei ollut Turun Sanomat.
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
No comments:
Post a Comment