Tämä maisema oli lapsuudessani avaranpi järvimaisema, sillä koivuja ei vielä oltu istutettu esi-isien raivaamille pelloille. Monta vuotta maisema oli kokonaan peitossa, mutta nyt koivumetsää on myyty ja järvenselkä näkyy taas sinisenä. Äitini 93v. ihmettelee että miksi ei enää kalastea. Verkot roikkuvat kala-aitoissa ja katiskat ruostuvat. Silloin kun äitini oli nuorenpi, miehet lähtivät kalaa aikaisin aamulla ja saalis oli ruoan jatke, ja joskus lähes ainoa. Järvi antoi elannon. Muistan kyllä itsekkin joka syksyiset muikku-souvit. Lapset osallistuivat päästelemällä muikkuja verkoista ja niitä oli silloin vielä paljon.
Äitini rakastaa juhlia ja sukulaisten ja kyläläisten tapaamista. Nytkin oli juhlat, oli ensin talviasunnolla pappi ( edellisvuonna papin, joka on myös näyttelijä, sormmi jäi kiinni siron kahvikupin korvaan. Hän selvitti tilanteen huumorilla ja kukaan ei vaurioitunut) ja kerhokaverit, sitten oli Vinkaran pihalle suku ja perhejuhlat. Sää oli helteisen lämmin.
Äitini aikalaiset alkavat olla kaikki jo tuonìlmaisissa.
No comments:
Post a Comment