Juhannusyönä luin loppuun Heidi Köngäksen Sandra romaanin. Heidi Köngäksen ansioksi lukisin että hän ei sorru sentimentaalisuuteen. Tällainen kerronta sopii minulle. Sandran torppa sattuu olemaan satakuntalaisen kylän tienmutkassa ja äkkiä sisällisota tömähtää pihamaalle, kaikista pihamaista kylässä. kaikki muuttuu käsittämättömäksi ja pelottavaksi. Mies joutuu sotaan, vangiksi ja leirille. Hän palaa puolikuolleena miehenä joka elpyy kuolemanrajoilta. Kahtiajakautuneisuus kansan keskuudessa on raju ja armoton. isoisä Niilo tapetaan koska valkoiset päättävät hänen olevan vakoilijan. Todellisuudessa hän oli väärään aikaan, väärässä paikassa. Ihmisiä kuolee nälkään, tauteihin ja ammuttuna. Kuolema on läsnä. Joukkohautaan joutuneiden valkoisten ruumiit kaivetaan ylös ja punaisten ruumiit viskataan takaisin hautaan. Kuitenkin on myös rakkautta ja välittämistäkin, tosin myös raiskaamisia ja hylkäämisiä. Kaunis piika on aina vaarassa isäntien himolta.
Juhannus 2018 on viileä ja sateinen ja tuulinen. Yöllä Sandra tuli uniini ja uhka leijui kaiken yllä. Tunnettu kulttuurihenkilö oli kanssani piilossa barokkilinnassa, joka paljastui myöhemmin Turun ruotslaiseksi teatteriksi. Joku halusi tappaa tämän julkimon. Kysyin miksi minä olen mukana, ja minulle kerrottiin että olin harhautus.
Eilen oli juhannussauna ja uusi vasta, vain järvi puuttui.
No comments:
Post a Comment