Olo on kuin olisi jäänyt jyrän alle. Lihakset ovat kipeät, orapihlajan pöly tuntuu kurkussa ja iholla. Yksi on varmaa: kukaan ei aja kolaria siksi että pensasaitamme olisi näköeste. Yksi pyöräilijä oli törmännyt naapurin autoon ja sukeltanut pää edellä auton avoimesta ikkunasta kuskin päähän. Tähtiä näkivät kuulemma molemmat.
Paluumatkalla poikkesin kirjastoon. Lämpimänä kesäpäivänä kirjasto tuoksuu lämmennneille kirjoille ja pölylle. Nukkavieru olotila.
Pian menemme Pohjoia-Karjalaan Juhannukseksi, vastojen taittoa ja muuta kivaa
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
No comments:
Post a Comment