Auringossa hellettä. Varjossa siedettävää. Ostin intialaisen, ohuen silkkihuitulan. Siinä on sinisiä norsuja ja batiikkikuvioita. Toivon että lapsityövoimaa ei ole käytetty sen tekemiseen.
Tähän kuvaan sisältyy tarina, jolla ei ole loppua. Linnut mekastavat Portsan puissa ja pensaissa. Sireenit kukkivat ja kohta varmaan juhannusruusutkin.
Tässä kuvassa lienee merkityksiä enemmänkin. Ehkä joku kulkija on turhautunut ja jättänyt oman merkityksensä. Aina ei voi miellyttää kaikkia ja höperöksi siitä tulisikin jos yrittäisi. Annanpuiston muuntajakoppi etsii maalausta ja toteuttajaa, ellei jo ole löytynyt.
Mikaelin kirkko katsoo erään talon kattoikkunasta sisälle. Maisemaan tottuu ja silmä ei enää ota tuttua asiaa. Rumassa talossa on aineksia isoon viherhuoneeseen. Siinä voisi juoda kahvia, tai mitä nyt kukakin pruukaa juoda. Ajattelin että talvella voisi vetää pyykkinarun tarvittaessa ja ajattelen että iso keskitetty tupa olisi kuin suoraan unelmista. Alla oleva talo ei ole se ruma talo, josta olen puhunut.
Tätä taloa maalataan vanharoosan väriseksi. Sellainen se on ollut alun alkaenkin. Jos tuo vintin ikkuna olisi auki aina, niin siellä pesisi varmaankin naakka-yhdyskunta tai muitakin lintuja. Ei voi tietää ihan varmasti miten ihmiset suhtautuisivat siihen.
No comments:
Post a Comment