Minä olen valo joka johdatan sinut pimeään. (Muistinvaraisesti Saarikoskea)
Iltayöstä kävelin kirkkoon. Matkalla kohtasin vanhan miehen joka oli kahauttanut pyörällä tolppaan ja oli pääpyörällä. Kysyin että selviytyykö hän ilman apuvoimia kotiin. Ennen kuin mies tokeni vastaamaan, saapui huolehtivia naisia, jotka ottivat tilanteen haltuunsa. Minä jatkoin matkaani.
Kirkossa oli pimeää ja odottava tunnelma. Jostain syystä odotus oli pitkä. Sitten joku kultapukuinen riensi kuin enseli kajauttamaan laulua. Siitä kaikki jatkui kuten ennenkin. Otin ristisaatosta tuon pimeän kuvan.
Lähdin kotiin joka on suhteellisen lähellä ja ehdin kuuntelemaan Krysostomoksen Pääsiäissaarnan televisiosta, Vaasasta, jossa lauloi epävireinen kuoro. Ajattelin että minussa oli jotain vikaa kun kuulin korvissani raakuntaa.
Onko todellakin niin että ihminen oppii nöyryyttä vain nöyryytyksen kautta? Piispa Panteleimon oli sanonut nuo uskomattomat sanat Ylen Ajantasasan toimittajalle. Voitte kuunnella Yle Areenalta ja tarkistaa asian. Siellä sanotaan paljon muutakin näistä toimituskielloista kirkkokunnassamme. Ohjelma on lähetetty 7.4. Ajantasan Lauantaivieras ohjelmassa. Olen itsekseni miettinyt jo ennen tuota juttua että toimituskieltoon määrätty pappi, ei ai ole ainoa joka tilanteesta saa elinikäisiä traumoja; myös lähimmät omaiset ja ystävät joutuvat kärsimään. Yhteisöt rankaisevat jäseniään pelkästä nöyryyttämisen ilosta ja ollakseen mieliksi piispoille.
Kaikesta huolimatta: Kristus nousi kuolleista - Totisesti nousi!
No comments:
Post a Comment