Nukkuvatko portsalaiset ruususen unta?

Eilen kun kävelin Portsassa, poikkesin polkupyöräliikkeeseen ihan vain nostalgisista syistä. Näin näyteikkunassa rivin monenvärisiä JOPOja. Olen etsinyt keltaista jopoa, koska joku Porissa näki asiakseen varastaa sellaisen jopa sisäpihalta.

Kuolasin pienen aikaa ja sanoin miettiväni vielä. Jopo on kulttiesine ja varkaille mieluisia. Nykyinen tanskalainen kaupunkipyöräni on osoittautunut epävakaaksi ajettavaksi. Oli hintaansa nähden huono ostos.

Jopot ovat kotimaisia. Turun kokoisessa maaseutukaupungissa polkupyörällä pääsee helposti paikasta toiseen.

Vielä tuosta Portsan palaneesta talosta: se sijaitsee puistomaisen viheralueen reunassa ja on, pelkään pahoin, himoittu alue erinäisille uudisrakennuksille. Toivokaamme ettei tämä uudisrakentaminen ulotu syvemmällekin Portsaan. Ei pidä tuudittautua ruususen uneen hyvät portsalaiset.

Minua ihmetyttää nämä suojelupäätösten ylikävelytyritykset. Omistaja, jopa kaupunki, on velvollinen pitämään kiinteistönsä kunnossa. Tarkoitan muitakin Portsassa olevia kaupungin vuokrataloja kuin tuo Puutarhakadun päässä oleva pihapiiri, jossa kaikki ei ole palanut...