Arvostan suuresti joukorttien ja joulukirjeiden lähettämistä. Työhuoneemme on muuttunut joulukorttipajaksi jossa kirjoitetaan, muokataan, fiilataan tekstejä ja kuvia postituskuntoon. Sähköpostilla ja kännykällä lähetetty joulutervehdys on arkipäiväinen ja ilman vivahteita. On hyvä että on ihmisiä jotka eivät luovuta joulukorttiperinteistä. Vuosi vuodelta on luonnollista poistumaa enemmän ja enemmän vastaanottajien joukossa.
Arvokkaimman tervehdyksen tänä jouluna lähetin pienen jouluikonin muodossa. Koska sanoja ei löytynyt ajattelin että ikoni kertoo paremmin. Arvokas tässä ei tarkoita rahallista uhrausta.
Kiitokset Kare Eskolalle tämän aamuisesta musiikkiohjelmasta. Tunsin suurta hengenheimolaisuutta kuunnellessani Välilevyjä. Ortodoksista joulumusiikkia on todellakin olemassa. Luterilainen tuttavani väitti muuttuvansa jouluna läntiseksi kristityksi ja pääsiäisenä taas itäiseksi. Itse olen luultavasti molempia yhtäaikaa. Lieneekö kerettiläistä ajattelua en tiedä, enkä välitäkään tietää.
Kuuntelin Konevitsan kvartetin laulua. Ostin levyn joulumyyjäisistä. Konevitsassa lienee ankaran talvista ja ankeaa ulkoisesti, sillä Laatokka viimailee tuikeasti ja lumi lentää kinoksiksi. Se on talvea nyt.Maallisemmista huolista on ensimmäisenä juuri nyt joulusiivous. Mies lähti ammattiyhdistysmatkalle Helsinkiin ja sain oivalluksen miten homma hoidetaan tänä vuonna yksin ja ilman riitaa ja maailman parhaiten tampattuja mattoja. Miksiköhän siivoaminen on, lähes aina, tunteita nostattavaa puuhaa.
No comments:
Post a Comment