Joutsenet eivät rantautuneet jokeen. Ne lensivät kohti pohjoista ja itää. Krokukset ovat sinisiä ja muuttuvat violeteiksi ennen kuolemaansa. Ikoni itkee pöydällä. Parkua sen pitäisi. Tosiuskovat ampuvat kovilla sanoilla. Kaunis pastori pyöräili liikennevaloissa vastaan. Hän on optimisti: Kaikella on lopulta tarkoituksensa, vaikka ei aina siltä tunnu. Olen huomannut että kirkolliset piirit pakenevat yksilön hätää ja vaikeuksia. He puhuvat mieluummin hyvistä asioista konsensuksen hengessä.
Simonsaari tuli näkyviin joen veden laskettua. Isolokki vartioi sitä kuten ennenkin. Autonomisen kulttuurikeskuksen pojat valtasivat sen toissakesänä ja laittoivat saarelle tuolin ja punaisen lipun. He lauloivat lujaa. Tuoli oli ja lippu liehui vielä kauan Autonoomisen kulttuurikeskuksen häädön jälkeen. Nuoriso on ahtaammalla kuin aikoihin nykyään. Niin ovat vanhuksetkin. Ainakin laitoksissa; paskavaipossaan jonossa tunteja ja koko pesulle joka toinen viikko parhaimmillaan. Tässä joutuvat opilliset uskonkysymykset outoon valoon.
Itke ikoni, itke.
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
1 comment:
Kirkollinen kylmyys on tosiasia. Itse sain tukea kirkkomme ulossulkemalta henkilöltä. Enkä tarkoita nyt piispaa, hänellä on muutakin mietittävää nykyään kuin yksilön ahdistukset.
Mataleena
Post a Comment