Eilen illalla kävelyllä näimme rykelmän leskenlehtiä. Tänään paistoi aurinko ja linnut mekastivat äänekkäästi. Sekaan mahtui muutaman ihmisen kevätkähinä ja kiunta. Varma kevään merkki aidantakaiset vaarattomat raakkujat, jotka aloittavat kevään lämmetessä ja lopettavat kun syksy käy liian kylmäksi yhteisölliseen toimintaan. 
Mietin mielessäni, että kuka uskaltaa kiinostua myytävästä asunnosta, jonka ikkunan läpi on heitetty isohko kivi juuri ennen näyttöä? Jotain hämärää oli kosaka katsojan kertoman mukaan, asunnon välittäjä piti oven lukossa ja katsoi kenet päästi sisälle näytön aikana. Vaarallista puuhaa alkaa olla asunnon näytötkin. Naapurin vanha mummo itki rollaattoria jonka omaiset olivat tuoneet hänelle. Luopumista on elämä ja vanhana sen huomaa varmaan kipeimmin. Eilen kaupankassalla ajattelin että vanhuksille ja vammaisille ja hitaille pitäisi olla omat kassat myymälöissä ja kassana sosiaalisia taitoja osaava kiireetön henkilö. Kiireisille ja kärsimättömille omansa, jotta voisivat olla vieläkin nopeampia.
No comments:
Post a Comment