Talonsa kuljettaja

Etana kuljettaa taloaan ja majoittuu minne haluaa. Puutalo alueen etana on harhautunut kadulle ja ihmettelee liikennettä tässä. Keväällä pesänteko on yleinen ilmiö kun silmäilee myytävien asuntojen määrää.

Päivän runo

Tämän vuoden Kritiikin Kannukset on annettu runoilija Timo Harjulle runokirjasta Kastelimme heitä runsaasti kahvilla. Onnittelemme!


Kerää vanhuksista varisevaa jauhoa.
Leivo ammattitaitoinen hoitaja.
Ammattitaitoinen hoitaja on välitön ja rehti,
avoimesti sanoo että nyt en
kyllä jaksa ja voisitko
painua vittuun.

Venytä taikinaa.
Ihmistyö on keskeltä auki.
Etsi kaapista nonparalleja
pää täyteen.
Kohota, kaulitse, pyöritä
paina kädet rinnalle.

Kts Ntamon sivulta Timo Harjun kirjasta lisää:
http://ntamo.blogspot.com/2009/09/timo-harju-kastelimme-heita-runsaasti.html

Itke ikoni, itke...

Joutsenet eivät rantautuneet jokeen. Ne lensivät kohti pohjoista ja itää. Krokukset ovat sinisiä ja muuttuvat violeteiksi ennen kuolemaansa. Ikoni itkee pöydällä. Parkua sen pitäisi. Tosiuskovat ampuvat kovilla sanoilla. Kaunis pastori pyöräili liikennevaloissa vastaan. Hän on optimisti: Kaikella on lopulta tarkoituksensa, vaikka ei aina siltä tunnu. Olen huomannut että kirkolliset piirit pakenevat yksilön hätää ja vaikeuksia. He puhuvat mieluummin hyvistä asioista konsensuksen hengessä.

Simonsaari tuli näkyviin joen veden laskettua. Isolokki vartioi sitä kuten ennenkin. Autonomisen kulttuurikeskuksen pojat valtasivat sen toissakesänä ja laittoivat saarelle tuolin ja punaisen lipun. He lauloivat lujaa. Tuoli oli ja lippu liehui vielä kauan Autonoomisen kulttuurikeskuksen häädön jälkeen. Nuoriso on ahtaammalla kuin aikoihin nykyään. Niin ovat vanhuksetkin. Ainakin laitoksissa; paskavaipossaan jonossa tunteja ja koko pesulle joka toinen viikko parhaimmillaan. Tässä joutuvat opilliset uskonkysymykset outoon valoon.

Itke ikoni, itke.

Taiteilijan ei tarvitse nöyristellä

Muistin vuosien takaa taiteilija Alpo Jaakolan pitämän puheen vallan ja taiteilijan välisestä suhteesta. Hän sanoi jotenkin näin: katsojan ja vallanpitäjän on mentävä polvilleen taiteilijan ja taiteen edessä, ei päinvastoin. Hän sanoi paljon muutakin järkevää, josta yleisö ei ymmärtänyt paljoakaan. Olimme Uudessakaupungissa kulttuurikäräjillä. Oli 1970-luku. Saimme kuulla että siellä oli seurapiirejä ja me olimme nolanneet erään kulttuurihenkilön tulemalla sinne.

Tämä johdannoksi Miina Äkkijyrkän häätöön Vuosaaressa. Kulttuuriuutisissa Miina kertoi että ei mitenkään ehdi, eikä voi, yksin tyhjentää taideteoksiaan huomiseen mennessä. Taideteokset viedään kuulemma kaupungin toimesta kaatopaikalle. Olen aina luullut että Turku on kulttuurin takapajula, mutta Helsinki on kyllä yhtä lailla vandaalikylä.

Miksi tähdet tuikkivat

Pikku prinssi istahti kivelle ja katsoi taivaalle:
Ihmettele, hän sanoi, ovatkohan tähdet valaistuja sitä varten että jokainen löytäisi omansa. Katso minun tähteäni! Se on juuri yläpuolellamme... Mutta kuinka kaukana se onkaan!

Pikku prinssi

Antoine de Saint-Exupéry: SANAT kuin tähdet. WSOY, Porvoo 1997 Suomentanut Annikki Suni

Laulukööri katsoo saviseen veteen

Olin näkevinäni kaksi valkoista joutsenta joessa, mutta taisi olla toivenäky. Kaksi urhoollista sorsaa ui lokkimafiaa uhmaten. Olin pukenut liian vaatteita päälleni. Rautatiesillan betonijalassa oli graffiti, jossa laulukööri katsoo saviseen veteen suut mykkää huutoa täynnä.

Päivän lainaus

Vainajat ovat olemassa, ei kaikki kuolemaan pääty,
kukistuneesta roviosta pakenee kalpea varjo.

Ote Sextus Propertiuksen Elegiasta. Latinankielestä suomentanut Caj Westerberg.


Aurinkoinen sää. Vahva tuuli puhaltaa lämmön pois. Aavistus lumesta porraspielessä.
Kevät
tulee.

Kevät.

Kuolema ei ole henkilökohtainen asia. Järkytys sekoittaa kirjaimia.

Tosi siisti kirjailija

Miksi kirjailija tai runoilija ei saisi olla boheemi juoppo tai rähjäinen hurmuri? Nykyään vaaditaan siistiä ja sovinnaista tai ainakin sovinnaisen oloista tuotteensa esittelijää. Tylsää!

Olimme eräässä turkulaisessa ravintolassa kuuntelemassa runoja runoilijoiden itsensä esittäminä. Hyvätasoista runoa ja laulantaa lopuksi.

Oikealla Runoilija Kari Arminen.

Näytteet ovat Idiootti kustantamon runoteoksista.

Kari Raineranta, Ihmiskanava:

Kirkkaasta juoksevasta vedestä
mykän järven pinnan alla
ovat hänen alati vaihtuvat kasvonsa tehdyt
laulavan linnun ontoista lauluista
elokuun usvasta
sydämen lyönneistä, toivosta.


Kari Arminen Teräsperhosia

Uuden Euroopan likaisen lätäkön äärellä
Kaupunki istuu laiturit tyhjillään
Lokkien riidellessä jokaisesta suupalasta
ketä syyttäisi, aikaa.

Toki paikalla oli muitakin musiikki- ja runoryhmiä. Kuuntelin ihan sujuvasti, unohdin tarkistaa ryhmien nimet. Joku runoilijoista esitti jopa kurkkulaulua ja minun kurkkuani alkoi särkeä. Alkuvoimaista laulua.

Kustannus Idiootin johtaja on Tuukka Sandsröm.

Vasemmalla nostamassa kirjaansa salamavalottomaan kameraan päin.

Hän on kirjoittanut proosakirjan Helsingin takseista nimeltä Taksipuhetta
Hän on ajanut aikaisemmin taksia Helsingissä.

Runoilija Tapani Kinnunen kertoi että Varissuon kirjasto suljetaan viikon päästä. Siellä myydään nyt tuhottavia kirjoja eurolla.

Varissuon kirjasto sijaitsee Itäkeskuksessa. Liukuportaat ylös bussipysäkiltä.

Mitäköhän kaupunki säästää tälläkään kirjaston raiskauksella. Miten paljon kulttuuri pääkaupunkius syö arkipäivän normaalia kulttuuria?

Alla runoilija Kari Raineranta, jonka varjossa oikealla Tapani Kinnunen.

Viljasiilojen muistograffiti

Alla kuva Raunistulan viljasiilojen purkamista odottavista graffiteista 4/2010.



Jos oikein muistan niin Vaasassa tällaiseen viljasiiloon remontoitiin opiskelija-asuntoja. Voi olla että muistan väärin. Varissuon kirjastosta palattuamme pyöräilimme jokirantaa ylioppilaskylän ohi. Viljasiilot oli purettu, vain varsinainen rakennus oli jäljellä. Se näytti kauniilta sellaisenaan. Melkoinen maamerkki johon silmä on tottunut.


Varissuon kirjastoa ajatellessani ihmettelin että kyllähän kokoomus haluaa eriarvoistaa kaiken mahdollisen, mutta että demarit ovat innolla mukana; tämä ei mahdu minun arvomaailmaani. Tässä kaupungissa ovat kokoomus ja demarit juhlinen vallanjuhlia liian kauan.

"Niin on mieleni minunkin..."

Alahalla allin mieli
uiessa vilua vettä,
alempana armottoman
käyessä kylän väliä;

vilu on vitsa varpusella
varvun päässä vaappuessa,
vilumpi minun poloisen
peheessä vierahassa;

sydän on kylmä kyyhkyläisen
syyessä kylän kekoa,
kylmempi minun sitäkin
kyläisillä kynnyksillä.

Kanteletar

Maamerkkiä rouhitaan alas

Viljasiilot ovat olleet turkulainen maamerkki siinä missä Tuomiokirkkokin. Nyt viljasiiloja rouhii hirmuliskoleukainen teräsjyrsijä. Ääni oli kova ja työ hidasta. Siilot ovat vanhaa hyvää tekoa.

"Nämä ovat kunnollisia romaneja..."

Meillä on Romanian romaneja. Minusta he eivät ole ongelma. Ei ainakaan suuri tai edes kohtalainen ongelma. Miksi heidän pitäisi olla kuten me kunnolliset luterilaiset kunnon kansalaiset. Itä-Euroopan romanit ovat alistetussa asemassa eläviä vähemmistöjä. Romaniassa heitä kohdellaan todella huonosti. Romanian romaneissa on jotakin hallitsematonta ja vapaata.

Kävin katsomassa kommentteja aiheesta ja kauhistuin suomalaisten asenteita. Kysymys on sentään ihmisistä, ei karjasta, ja tottapuhuen karjastakin puhutaan kauniimmin kuin näistä ihmisistä. Ja aina näiden ihmisten vanavedessä liikkuu rahastajia. Hädänalainen tila on tuottoisa bisnes joillekin. Onhan se kamalaa kun meidän seesteiseen elämäämme tulee häiriöitä joita ei oikein pysty lokeroimaan mihinkään.
Kuka meistä pystyy pakkasella kerjäämään rukousasennossa kahdeksan tuntia? Ei meidän tarvitse, meillä on järjestäytynyt yhteiskunta; köyhyys ei ainakaan vielä näy kaduilla.

Ovatko kirkkomme kunnon kristityt mitenkään huomioineet tätä ryhmää? Ehkä he eivät sovi ideologiaan. Ehkä romanian romanit eivät sovi mihinkään ideologiaan. Heillä on elämä elettävänään, sopi se meille tai ei. Sopii varmastikin, kunhan menevät muualle.
Halki vuosisatojen romanit ovat vaeltaneet. Meidän naapuristossamme asuu romaaneja, heillä on talot ja lapset koulussa. Kauhistuin itseäni kun puhuin toiselle naapurille näiden naapureiden olevan kunnon ihmisiä Minussakin asuu normalisoija, joka luulee meidän elämäntapaamme ainoaksi oikeksi.

Laulu puretuille taloille

Kevätauringon raaka valo paljastaa terveen, jykevän hirsiseinän purkutuomiotalossa. Purkutraktori on tauolla, kerää voimia hirsiä vastaan. Nouseeko tilalle rumia kerrostaloja kuten isännöitsijä on kaihonnut. Ensin hyvät talot päästetään kuolemanpartaalle ja sitten ne revitään alas.

Rauhankadun ja Humalistonkadun kulmaa siistitään kauniiksi. Rauhankadun puolelle olevaa puutaloa puretaan parhaillaan. Ikkunat lyöty hajalle ja tukittu vanerilevyillä. Pihan puutalo on jo mennyt talojen taivaaseen.

"Hei me saneerataan..."

Galleria Joellassa on parhaillaan Tiina Vainion näyttely Hei me saneerataan. Yllä olevassa kuvassa Kaksisataa euroa on purku-uhan alainen puutalo Turussa.

Päivän lainaus

Kadulla niin likainen mies, että kaikki kääntyvät hänestä poispäin, minä kävelen hänen kanssaan vähän matkaa,
kaupungin keltaiset puutalot ovat tehtaan puupölyn peitossa,
myös minun kuluneessa popliinitakissani on novellin ainekset,
meille nauretaan avoimesti,
minulla on kädessä viimeinen sormus,
vien sen panttilainaamoon, virkailija tekee minusta kylmän analyysin,
virran vesi on kuin lyijyä, hyyhmää, puistossa valvontakamera jäätyy,
parvekkeet tylyjä, pelastuskopteri ylittää seudun,
resignaatio leviää kuin köyhän miehen leipä.

Sinikka Tirkkonen, UNOHDUS.
Ntamo 2008.

Pieni jutustelu Sinikasta:
http://juhanitikkanen.blogspot.com/2008/10/sinikka-tirkkonen-unohdus-ntamo-2008.html

Halkaistut hedelmät 2

Koe matka hedelmälihan sisäiseen olemukseen katsomalla loputkin kuvat.

Oikealla halkaistu luumu.

Luumu on Prunus-sukuun kuuluvan luumupuun (Prunus domestica) hedelmä, luumarja, joka on läheistä sukua aprikooseille, persikoille, kirsikoille ja tuomelle.

Alla on halkaistu päärynä.

Päärynä (Pyrus communis) on hedelmäpuuna viljelty ruusukasvien (Rosaceae) heimon puu, joka on läheistä sukua omenapuille (Malus), joista se eroaa suippokärkisten lehtien, huiskilokukinnon, valkoisten kukkien, kokonaan erillisten vartaloiden ja latvapuoleltaan tyvipuolta turpeamman hedelmän kautta.



Vasemmalla halkaistu kiivi.

Kiivi on yleisnimi laikkuköynnösten sukuun kuuluvien kasvien hedelmälle. Yleisin kiivi on kiiviköynnöksen (Actinidia deliciosa) hedelmä, joka on hieman kananmunaa isompi ruskea hedelmä. Se on soikea, ja sitä ympäröi ohut karvainen kuori. Erittäin makea hedelmäliha on helakanvihreä lukuun ottamatta ydinosaa, jossa se on valkoista. Siemenet ovat pieniä ja hennosti purppuranvärisiä, ja ne ympäröivät valkeaa hedelmälihaa.

Jotkut koivuallergikot voivat koivun lisäksi saada oireita muun muassa kiiveistä.

Oikealla halkaistu viinirypäle.

Viinirypäle on viiniköynnöskasveihin (Vitaceae) kuuluvien viiniköynnösten (Vitis) hedelmä.. Viinirypäleistä valmistetaan viiniä, mehua, hilloa, rusinoita ja korintteja tai niitä voidaan syödä sellaisenaan. Rypäleet ovat yksi vanhimpia viljelyskasvejamme ja noin puolet maailmassa kasvatetuista hedelmistä on rypäleitä.

Useita lajeja viljellään.

Limetin halkaistu hedelmä yllä.

Limetti (Citrus aurantifolia) on ruutakasveihin (Rutaceae) kuuluva sitruspuu (Citrus). Sen hedelmää kutsutaan samalla nimellä. Limetin hedelmä on vihreä, sitruunaa pienempi ja se on kotoisin Kaakkois-Aasiasta. Se on mehukas ja hapan. Sen hedelmäliha on vaalean keltaisenvihreää.

Alla on klementiini eli
Mandariini (Citrus reticulata) on pieni sitruspuu, jonka samanniminen hedelmä muistuttaa appelsiinia. Se on lähtöisin Kiinasta, mutta on nyttemmin levinnyt kaikkialle maailmaan.

Kolme surulaulua Kosovolle

Faros kustantamo on kauniiden kirjojen kustantamo. Sen lisäksi ne ovat sisällöllisesti merkittäviä. Mietin eilen illalla että onko kirjan oltava ulkoisesti kaunis tuote? Ei tietenkään kirjan päätarkoitus ole olla pelkästään kaunis mutta ei se haittakaan ole.

Kolme surulaulua Kosovolle on Ismael Kadaren kirjoittama lyyrinen teos. Sen on suomentanut Tuula Nevala.

Kirjassa on 88 sivua painavaa luettavaa. Painovuosi 2009.

Ismail Kadare on Albanian merkittävin nykykirjailija. Hän on ollut Nobel-ehdokas ja hänen teoksiaan on julkaistu 40 maassa.

Faros kustantamon kotisivut: www.faroskustannus.fi

Tutkielma halkaistuihin hedelmiin

Jokirannassa on taideteoksia sopivin välein.

Taiteilija on tutkaillut halkaistujen hedelmien olemusta.

Oikealla "Halkaistu Kirsikka"

Ja nythän on niin että katsoja näkee, mitä sisimmässään olettaa taideteoksen ilmaisevan.




Vasemmalla on "Halkaistu Sitruuna".

Nämä halkaistut hedelmät ovat sarjasta "13 erilaista maukasta hedelmää",

Aurajokirannan A4-graffiti taidenäyttelysarjasta 15.4.2010.





Oikella olevan teoksen nimi voisi olla:
"Halkaistu Puutomaatti." Wiki sanoo:
"Puutomaatti eli tamarillo (Cyphomandra betacea) on koppisiemenisiin kuuluva koisokasvi. Se on pieni puu tai pensas, jonka soikeat ja ohutkuoriset hedelmät ovat syötäviä. Hedelmän sisällä on paljon tummia siemeniä ja se muistuttaa niin maultaan kuin olemukseltaan tavallista tomaattia. Toisen mielipiteen mukaan makua voi myös kuvailla hunajamelonin ja karpalon yhdistelmäksi."

Pari lisää samasta näyttelysta:
http://juhanitikkanen.blogspot.com/2010/04/halkaistu-omena-ja-nektariini-graffiti.html - blogissa

Pakolaisten kuski

Kirjailija Kaiho Nieminen on kirjoittanut kirjan nälkäpakolaisista 1868 Suomen suurirhtinaskunnassa. Pakolaisuus oli pakolaisuutta maan sisällä suurten nälkävuosien aikaan. Itse kirjasta ei sen enempää ettei kenenkään lukunautinto mene pilalle. Itse tein aikoinaan pro-seminaarityötä Suomalaisesta nälästä. Nälkään ja nälkäkuolemiin ei yleensä oteta huumoria keinoksi tulkitaan. Kaiho Nieminen onnistuu tässä hyvin. Mielenkiintoinen tarina. Olen ajatellut venäläisiä kärsimystarinoita Stalinin ajasta. Ilman normaalia tai lähes normaalia elämää kärsimyksen vastapoolina, kärsimys jäisi puolinaiseksi kuvaukseksi.

Kaiho Nieminen, Pakolaisten kuski WSOY, 2008

Dostojevskin kotimuseon paradoksien tie museoksi

Dostojevskin kotimuseo avattiin silloisessa Leningradissa vasta vuonna 1971. Museon perustamishanke oli ollut vireillä toki aikaisemminkin, mutta poliittiset syyt estivät sen. Lenin oli määritellyt Dostojevskin ylivertaisen huonoksi kirjailijaksi, eikä huonoille kirjailijoille ollut tapana perustaa museoita. Museon perustaja-ihmiset
olivat ehdottaneet tuolloin kotimuseoksi vaihtoehtona Raskolnikovin oletettua asuntoa. Viranomaiset estivät hankkeen koska heidän mielestään murhaajalle ei voinut perustaa museota, vielä vähemmän murhaajan kirjoittajalle.

Ensimmäiset siniset kukat

Ihanat siniset krokukset. Kevään ensimmäiset. Mustarastaan laulu lehmuksen lehdettömällä oksalla. Valoa riittää kaikille. Kevät tulee puhkuen. Tänään aamulla oli lämpötila nollassa. Pakkanen uhittelee viimeisillä hönkäyksillään. Voi olla että jonakin aamuna heräämme vielä lumenvalkoiseen. Rentukat ilmestyvät kohta vesien vierille. Rentukka on hämmästyttävän viehko kukka. Nykyään ei enää niin aliarvostettu kuin aikoisemmin. Eero Järnefelt maalasi rentukan tauluunsa. Kuihtumattomasti.

Tuulee, kuin pauhaisi Dostojevski

Lennetään sokeri suussa.
Otsoniaukko imee meidät, Sammolla ratsastajat

Toivo Laakso on lähestynyt miellyttävästi runokokoelmalla. Kiitos siitä. Hän on runoilija. Herkkä sielu, rupisen kuoren alla. Karhea kuin sora paljaan jalan alla. Hänen runonsa saavat itkemään ja nauramaan. Uutena aluevaltauksena ovat sarjakuvat. Pidin niistäkin, vaikka en ole koskaan ollut sarjakuvasieppo.

Meidät on luotu eksymään Tähän ei ole mitään lisättävää.

Tuulee, kuin pauhaisi Dostojevski.
Sillä on asiaa meille uusasiallisille roboteille
joilla kova kuori
korvaa selkärangan.

Toivo Laakso, SÄITÄ, Kirja kerrallaan, Helsinki 2010

Päivän mietelause

Minusta Oulun yliopisto pitäisi lakkauttaa ja siirtää Turkuun.

Maakuntia näivetetään yliopistojenkin kautta. Miksi Kajaanin opettajankoulutus lopetetaan? Meneekö Oulun yliopistolla noin huonosti.

Dostojevski ennusti vallankumouksen...

...mitä Nietzschen ajatteluun tulee, Dostojevski sisällytti sen keskeisen ytimen omaan romaanihenkilöönsä Kiriloviin. Kirilov vastaa Nietzschelle, että ihminen ei ole vapaa, koska hän ei valita mihin kansaan hän syntyy. Tämä riippuvuussuhde sitoo ihmistä, ja Kirilov toteaa, että ainoa vapaa teko on, että ihminen voi määrätä oman lähtöpäivänsä, hetken lähteä tästä elämästä.

Neuvostoliitossa on myös kirjoitettu siitä, että Dostojevski ennusti vallankumouksen.
Erityisesti symbolisti Mereskovski on kiinnittänyt tähän asiaan huomiota ja osoittanut Riivaajat ennaltanäkemisen kirjaksi. Teos ilmestyi kokonaisena niteenä vasta noin sata vuotta myöhemmin. Solzenitsynin kerrotaan huokaisseen kateellisena: sata vuotta sitten kirjoitettu, eikä vieläkään pystytä julkaisemaan.

Dostojevskistä tuli vallankumouksen jälkeen vallankumouksen vihollinen. Kun Mereskovski esitelmöi Dostojevskista vallankumouksen ennustajana, puna-armeijan miehet tulivat esitelmän päätyttyä kysymään, missä kirjailija on. Mereskovski vastasi että hän oli Nevskin Lavrassa, ja sotilaat lähtivät sinne.

Dostojevski on haudattu Nevskin Lavran hautausmaalle.

Ensimmäinen leskenlehti

Eilen illalla kävelyllä näimme rykelmän leskenlehtiä. Tänään paistoi aurinko ja linnut mekastivat äänekkäästi. Sekaan mahtui muutaman ihmisen kevätkähinä ja kiunta. Varma kevään merkki aidantakaiset vaarattomat raakkujat, jotka aloittavat kevään lämmetessä ja lopettavat kun syksy käy liian kylmäksi yhteisölliseen toimintaan.

Mietin mielessäni, että kuka uskaltaa kiinostua myytävästä asunnosta, jonka ikkunan läpi on heitetty isohko kivi juuri ennen näyttöä? Jotain hämärää oli kosaka katsojan kertoman mukaan, asunnon välittäjä piti oven lukossa ja katsoi kenet päästi sisälle näytön aikana. Vaarallista puuhaa alkaa olla asunnon näytötkin.

Naapurin vanha mummo itki rollaattoria jonka omaiset olivat tuoneet hänelle. Luopumista on elämä ja vanhana sen huomaa varmaan kipeimmin. Eilen kaupankassalla ajattelin että vanhuksille ja vammaisille ja hitaille pitäisi olla omat kassat myymälöissä ja kassana sosiaalisia taitoja osaava kiireetön henkilö. Kiireisille ja kärsimättömille omansa, jotta voisivat olla vieläkin nopeampia.

Toriparkille takkiin Turussa

Turun hallinto-oikeuden päätös kumota kauppatorin asemakaavan muutos herättää närää paitsi Turun Toriparkki Oy:ssä myös päättäjien keskuudessa. Turkulainen 10.4. 2010

Hallito-oikeus kumosi toriparkin sisältävän kaavamuutoksen, koska sen mielestä liikennettä sekä maaperä- ja pohjavesiolosuhteita koskevat selvitykset eivät olleet riittäviä. Oikeuden mukaan kaavaa laadittaessa ei myöskään selvitetty riittävästi sitä, onko kaavan mukainen rakentaminen mahdollinen ilman, että siitä aiheutuu vaaraa ympärillä oleville rakennuksille.

Yritin saada tietoa Turun Sanomien verkkouutisista, mutta en sieltä mitään löytänyt. Voi olla, että en osannut etsiä oikein.

Mitenkähän yhtenäiset demarien rivit nyt mahtavat olla? Tämä on tietenkin "hevosmiesten" epäilyä. Toukokuussa saamme tietää jotain lopullista. Ehkä.

Kirkkaalla viikolla 2

Kirkkaalla viikolla ei aurinko ole pahemmin näyttäytynyt. Vettä alkoi vihmoa kesken luontoretken. Isokoskelot olivat kaikonneet ja joki oli muutenkin hiljainen. On se aika luonnossa, jolloin kaikki on jotenkin kuollutta ja odotuksen tilassa.

Pikkulinnut sentään mekastivat puissa, purettavien viljasiilojen lähellä. Purkutoimet on kuulemma aloitettu jo. Tilalle rakennetaan kerrostaloja maksukykyisille. Maisema muuttuu koko ajan.

Kerran olin keskustelupiirissä ja aiheena oli: Miksi Jeesus näyttäytyi Maria Magdaleenalle puutarhurin hahmossa? Oli kaikenlaisia ehdotuksia. Yhden muistan: Koska Jeesus oli kuollut ja haisi, hän halusi naamioitua.

Ajattelin tuolloin jotain hyvin hienoa ja henkevää. Nyt jätän selittelyt viisaammille.

Kirkkaalla viikolla

On menossa kirkas viikko. Pääsiäinen jatkuu vielä Helluntaihin asti. Sade on siunaavaa näin keväällä. Lumet sulavat kovaa kyytiä. Viisi joutsenta lensi pohjoiseen tai itään. Isokoskelo-pari uiskenteli joessa. Itä-rajalla on harvinaisen lämmintä. Rospuuttokeliä teillä. Vain houkka menee enää järven jäälle. Karhujen kuuluu kömpiä pesistään näihin aikoihin.

Petroskoissa miliisi on keksinyt oivan tavan rahastaa ihmisiä. Kaikkien alle 18-vuotiaiden on oltava poissa kaduilta viimeistään klo 23.00. Muuten ropisee sakkoja. Jään odottamaan nouseeko ikäraja vielä tuosta.

Turku on hyvin syrjässä kaikesta ortodoksisesta kulttuurista. Tämän totesin silmäillessäni tulveia matkoja.

Villagraffitit kirjaston nupeissa

Kirjaston kivinupeissa positiiviset villagraffitit tervehtivät kirjastossa kävijää. Harmaa päivä. Koirat ulkoiluttavat omistajiaan. Koiran kakkaa on kaduilla.

Romanttisia kohteita

On se aika, kun myytävät koulut, kämpät ja muut oudot myytävät kohteet kiinnostavat. Kerran löysin jopa skiitta-rakennuksen. Lakkautettua luostaria en ole vielä myytävänä huomannut. Mitä vanhemmaksi tulee, sen kovemmaksi kaipuu syrjäisille seuduille kasvaa. Vettä pitää olla lähellä, mieluummin isosti tai juoksevaa tai kohisevaa. Kerran runoilija ehdotti että menisimme asumaan suoraareen. Saareen suon keskelle. Ei menty. Siellä olisi ollut varmasti mielenkiintoista, mutta tiedän että suolla asuu kaikenlaista pistävää ja pörisevää siivekästä. Suolammista en ole koskaan pitänyt. Käärmeistä puhumattakaan. Suo sinänsä on kiinnostava.

Taidan olla romanttinen luonne. Jatkan etsintää.

Alla oleva graffiti ei liity mihinkään edellä.

Maallinen ihme ei tapahtunut

Jäät jättivät Myllysillan. Ihmettä ei tapahtunut, Myllysilta ei pompannut paikalleen, vaikka arkkitehti oli sanonut. Kadut ovat lumettomat ja aurinkokin tuli esiin.

Tuttu ihminen kertoi, että eräät pyhäinkuvat oli jokin aika sitten vierailijoiden toimesta sotkettu. Olivat tiettävästi ottaneet seinältä alas ja pinonneet pois silmistä. Ilmeisesti kuvat eivät sopineet heidän ideologiaansa. Lapset olivat pieksäneet kepeillä kuvia ja joku oli heittänyt kastiketta yhteen kuvaan. Ihmettelen miksi he ylipäätään olivat vuokranneet tilan jossa oli pyhäinkuvia. Kuvat kuulemma restauroitiin vierailun jälkeen kalliisti. Kuka maksoi laskun, jäi epäselväksi. Jos kuulemani on puoleksikaan totta, niin minun järkeni sanoo jotakin realistista: Talo elää tavallaan, vieras lähtee ajallaan.. Toisaalta kyseiset pyhäinkuvat olisi voinut korvata uudella Ylösnousemus-ikonilla. Tarkoitan sellaista, jollainen on Kuopiossa, eräässä seurakuntasalissa.

Ortodoksien pääsiäinen jatkuu Helluntaihin saakka.

Pääsiäispuu

Yöllä, kun Kristus oli ylös noussut, kävelin tihkusateessa kotiin. Kaupunki oli rauhallinen. Aamulla katseli pääsiäispuutani. Miltäköhän se näyttäisi auringon paisteessa. Sataa tihuuttaa ja on harmaata. Kevätkukat puskevat lumen läpi ikkunan takana. Katselin Uspenskin yöpalvelusta nauhalta.

Luulen, että lähdemme luontoretkelle ihan heti.

Kerjäläinen kirkon portilla

Eilen illalla poistuessani kirkosta kävelin kirkon portista kadulle ja äkkiä pysähdyin: kuului itkuista, valittavaa puhetta, kuin resitointia. Käännyin takaisin ja huomasin pienen, kuluneen romanian mustalaisiin kuuluvan naisen istumassa rautaportin takana. Hänen kätensä oli kerjääjän asennossa. Ajattelin ensin länsimaisen ihmisen rationaaliseen tapaan että huijari se siinä kerjää ties minkä mafian käskystä. Sitten ajattein että menköön syteen tai saveen, annoin vaatimattoman roponi. Naisen huuteli siunauksia perääni.

Kävelin Teatterisillalle katsomaan jäiden lähtöä. Jäät olivat panttaantuneet isoiksi röykkiöiksi sillan molemmin puolin. Yläjuoksulla vesi oli noussut kävelytielle. Isokoskelo, koiras, sukelteli vapaassa vedessä. Tulevatkohan Simo ja Siiri, kaksi valkoista joutsenta tänä keväänä Aurajokeen muutamaksi viikoksi.


Kirkossa kaipasin muutamia henkilöitä. Kaikilla meillä on omat piinamme ja ristimme. Mistä ihmeestä näin pieneen seurakuntaan on eksynyt niin paljon erityisyyttä yhteisöllisyyden sijaan. Ovatko ne välttämättä erillisiä asioita; yhteisöllisyys ja erityisyys. Taiteilijat, kirjailijat ja syrjäytetyt (hulluista puhumattakaan) ovat lähes aina ulkopuolisia vähän joka paikassa.

Suuri Perjantai

Vanha tammi seisoo joen rannalla. Joki liikkuu, virtaa jään alla vesi. Jostakin kuuluu liikenteen kumu. Tänään on ankara paastopäivä. Joskus tuntuu että eettisistä syistä puhuminen pitäisi kieltää itseltään. Ajatteleminen onkin eri asia.

Suuren perjantain alla

Naiset laittoivat Jeesuksen hautakukkia Suuren Perjantain palveluksia varten. Punaista ja valkoista, kuten tapana on. Ikonit ovat kauniita. Musiikki soi taustalla hiljaa. Mietin mielessäni miltä salin seinä näyttäisi jos siinä olisi Ylösnousemus-ikoni maalattuna. Kuka tietää, jos vaikka joskus olisi totta tämäkin. Rahaa löytyy kyllä muuhunkin haluttaessa.

Suuren Perjantain palvelukset ovat sellaiset, että niihin on mentävä aina.

Joki luo nahkaansa; jäät liikkuvat levottomana. Lapsuudesta muistan Suuren Perjantain pitkän ja viluisen, melankolisen tunnelman. Usein satoi märkää lunta taivaalta. Muistelen Tsehovin yhtä novellia. Siinä oli Suuren Perjantain tunnelma vangittu täydellisesti. Novellin nimeä en muista, mutta muistan, että tuli kohmeinen ja iloton olo.

Yksi teistä on minut kavaltava

Johanneksen evankeliumin 12. luvun mukaan:

1.Kuusi päivää ennen pääsiäistä Jeesus tuli Betaniaan, missä hänen kuolleista herättämänsä Lasarus asui.
3. Maria otti täyden pullon aitoa, hyvin kallista nardusöljyä, voiteli Jeesuksen jalat ja kuivasi ne hiuksillaan. Koko huone tuli täyteen voiteen tuoksua.
4 Juudas Iskariot, joka oli Jeesuksen opetuslapsi, ja josta tuli hänen kavaltajansa sanoi silloin:
5. Miksi ei tuota voidetta myyty kolmestasadasta denaarista? Rahat olisi voitu antaa köyhille.
6. Tätä hän ei kuitenkaan sanonut siksi että olisi välittänyt köyhistä, vaan siksi että oli varas. Yhteinen kukkaro oli hänen hallussaan, ja hän piti siihen pantuja rahoja omanaan.
7. Jeesus sanoi Juudakselle:Anna hänen olla, hän tekee tämän hautaamistani varten.

8. Köyhät teillä on luonanne aina, mutta minua teillä ei aina ole.

Johanneksen evankeliumi13:21-27,30

21.Näin Jeesus puhui, järkyttyneenä hän sanoi: Totisesti, totisesti yksi teistä kavaltaa minut.
22. Opetuslapset katsoivat toisiaan ymmällään, tietämättä, ketä hän tarkoitti.
23.Yksi opetuslapsista, sejoka oli Jeesukselle rakkain, oli aterialla hänen vieressään.
24.Simon Pietari nyökkäsi hänelle, että hän kysyisi Jeesukselta, ketä tämä tarkoitti.
25. Opetuslapsi nojautui taaksepäin, Jeesuksen rintaa vasten, ja kysyi, Herra kuka se on?
26. Jeesus vastasi: Se, jolle annan tämän leivänpalan. Sitten hän kastoi leivänpalan ja antoi sen Juudakselle, Simon Iskariotin pojalle.
27. Silloin, heti kun Juudas oli sen saanut, Saatana meni häneen. Jeesus sanoi: Mitä aiot, tee se pian.

30. Syötyään leivänpalan Juudas lähti heti ulos. Oli yö.