Ristiriitaisia mietteitä

Ripustin aamulla pyykkiä narulle. Iso ja ruma kirjavakolli hiipi nurkan takaa. Linnut lauloivat. Kummipoikani 5v. kertoi viikolla että Pohjois-Karjalassa talitintit laulavat oikein, niin kuin niiden pitää laulaa. Lonttisissa tintit laulavat miten sattuu, kuin kännykät. Aurinko paistaa kirkkaasti. Ristiriitainen sää: kirkas auringon paiste, nollakeli ja samalla vihakka tuuli. Hanki niin kirkas että aurinkolasit ovat minulle välttämättömät.

Kuuntelin radiosta arkkipiispaehdokkaiden puhetta. En ole viihtynyt koskaan luterilaisessa kirkossa. Ahdistun siellä aina, ja jos joku pappi alkaa keskustella, mietin miten päästä mahdollisimman fiksusti ja nopeasti pois. Miikka Ruokasesta aistin poliitikon, Kari Mäkisestä naapurin miehen. Ei tämä minulle kuulu, mutta jotenkin ristiriitaiselta kuulostaa tämäkin.

Kolmas ristiriita syntyi kahden mummon oleskeluluvan epäämisestä. Ovatko mummot noin vaarallisia maahantulijoita? En ymmärrä. Ehkä suomalainen perhekäsitys on kutistunut villasukka: tiivis ja ahdas ydinperhe. Olen aina kammonnut pohjoismaista itsenäistymishokua; lasten pitäisi itsenäistyä ja lakata häiritsemästä vanhempiensa työelämää ja tuotantoa niin äkkiä kuin mahdollista. En viihdy tässä ajassa.

Neljänneksi ihmettelen onko oma kirkkokuntani kenties korea Feberge-muna? Kaunis ja taidokas ulkoa, mutta tyhjä sisältä. Keisarinnoilla oli varaa täyttää munat jalokivillään, mutta millä täyttää kirkkomme munansa. Profiilinnostot tuleevat aina kalliiksi hengellisesti ja halvaannuttavat seurakunnan vuosiksi. Tiesin mitä oli tulossa, muutaman ihmisen lakattua katsomasta silmiin piispan saapuessa.