Kriitikot kiusasivat Dostojevskiä kirjoituksissaan. Heidän mielestään usko Jumalaan osoitti jälkeenjääneisyyttä Dostojevskin aikana. Hän kirjoittaa: Ne hölmöt kiusaavat minua ja väittävät, ettei uskoni Jumalaan osoita minua korkeatasoiseksi. Kriitikkojen mukaan usko ei täyttänyt laadun kriteerejä ajattelussa. Jumala oli kriitikkojen mukaan vain sivistymättömien rahvaanomaisten uskon esine. Älymystön epiteetti taas oli Jumalan kieltäminen. Dostojevski jatkaa: Ne typerykset eivät unissaankaan kykene näkemään sitä Jumalan kieltämisen voimaa, joka on Inkvisiittorissa.
Itse hän kirjoittaa käyneensä läpi itsessään sellaisen ateismin, jollaista Jumalankieltäneet kriitikot eivät olleet edes hipaisseet. Hän ei ollut nielaissut Jumalaa kuin hölmö, ja silti häntä opetettiin ja hänelle naurettiin. Hän totesi uudelleen ja uudelleen, etteivät hänen kriitikkonsa olleet edes uneksineet sellaisesta kieltämisestä, jollaisen hän oli läpikäynyt.
No comments:
Post a Comment