Dostojevskin uskon paradoksi on siinä, että mitä enemmän uskon suhteen on esteitä ja vastaväitteitä, sitä suuremmaksi kasvaa hänessä halu uskoa. Tämä on myös Jobin uskontunnustus, ja Kirkkoisä Tertullianus huomauttaa omasta puolestaan uskovansa siksi, että uskominen on niin absurdia.Usko on irrationaalista, sitä ei voi järjellä selittää. Dostojevski piti uskoa Jumalaan ihmisen tärkeinpänä tarpeena. Suurinkvisiittori-runoelmassaan hän kirjoittaa, että ihminen etsii jotakin jota kumartaisi ja jonka edessä voisi ilmaista uskovansa. Ihmiskunnassa ei ole tilaa, joka olisi puhdas kaikesta uskomisesta. Usko on kaikkialla, on vain kysymys siitä, uskooko ihminen Julaan vai johonkin muuhun. Uskon kohteena voi olla hyvä asunto, auto, jokin ajatus tai ajatusrakennelma.
No comments:
Post a Comment