Vapautusta kiusatuille

Koulukiusaaminen on viheliäinen ongelma kaikille. Miksi koululaiset kiusaavat toisiaan jopa järjestelmällisesti? Miksi joissakin opettajain huoneessa harrastetaan työpaikkakiusaamista?

Itse muistan opettajia jotka olivat puolijumalia omasta mielestään ja aivan selvästi nauttivat kiusaamisesta ja oppilaan nolaamisesta. Muistan opettajan, joka nolasi heti lukuvuoden alussa oppilaan, joka ei tuntenut luokassa ketään. Opettaja pyysi kaikkia seisomaan ja sanomaan aakkosjärjestyksessä nimensä. Nyt oli niin että kyseisen oppilaan nimi olisi ollut ensimmäisenä. Hän ei vain tiennyt sitä. Opettaja tiukkasi oppilaalta osasiko tämä edes aakkoset ja nimitteli vähä-älyiseksi. Myöhemmin tämä sadisti väitteli tohtoriksi aapiskukoista tai tontuista aapisissa. Hänellä oli myös tapana halveksia isompia tyttöjä nimittelemällä heitä huoriksi.

Lapset eivät ole pieniä enkeleitä. He ovat kekseliäitä pahassa. En tiedä mikä Turun oikeussaliin asti viedyssä kiusaamisjutussa on koko totuus, mutta päätös kyllä herättää kysymyksiä paljon. Häijyimmillään tuli mieleen ajatus isokenkäisistä takapiruista, jotka astuvat lain ja hyvän tavan yli. Voi olla, että olen väärässä. Miten kiusattu lapsi selviytyy tästä lähin? Pitääkö hänen muuttaa paikkakuntaa ja vaihtaa henkilöllisyytensä elääkseen rauhassa. Opettajat ovat yllättävän solidaarisia toisilleen oli asia mikä hyvänsä. Selitykseksi ei riitä että: no, se nyt oli sellainen erilainen lapsi.